Sigmund Freud (1915 ja 1032): Johdatus psykoanalyysiin

"Psykoanalyysin oppirakennelmassa on kaksi keskeistä väitettä, jotka loukkaavat koko maailmaa ja nostattavat sen vastenmielisyyden; toinen näistä väitteistä (tiedostamattoman valta ihmiseen) koetaan älyllisesti, toinen (lapsuuden seksuaalisuus) taas esteettis-moraalisesti loukkaavana".

Onko psykoanalyysi taidetta, tiedettä vai humpuukia? - kysymys elää omaa elämäänsä, mutta Sigmund Freudin (1859-1939) elämäntarinaan perehtyvä vakuuttuu ainakin siitä, että psykoanalyysin isä oli johdonmukaisen uskollinen sisäiselle näkemykselleen. Näkemys toki värittyi Freudin pitkän elämän aikana kokemien myötä- ja vastoinkäymisten mukaisesti. Freudin tuotantoa on 24 volyymia, joten tiettyä ristiriitaisuutta lisäävät tekstin runsaus sekä se, että hän ehti tuhota henkilökohtaiset muistiinpanonsa.

Villakauppias Jacob Freudin 21-vuotias kolmas vaimo Amalia synnytti esikoisensa Sigismundin vuonna 1856 Määrin Freibergissa. Perheeseen syntyi vain 11 kuukautta myöhemmin toinen poika, joka kuitenkin menehtyi varhain, ja vielä viisi muuta tervettä sisarusta. Silti alusta asti oli selvää, että jotakin suurta tulisi juuri Sigmundista, joksi häntä pian alettiin kutsua. Äidin aavistuksia vahvisti vanhemmille lausuttu ennustus: poika kohoaisi vähintään Itävallan pääministeriksi.
Sigmund osoittautuikin kaikin tavoin varhaiskypsäksi, ja kun ihmelapsen oppivaisuuteen liittyi kyky opettaa nuorempiaan, hän sai nauttia erivapauksista kotona. Muiden perheenjäsenten aterioidessa pöydän ääressä Sigmundin sallittiin jatkaa lukemista omassa huoneessaan tarjotin edessään. Klassinen sivistys, kielet, kulttuurin eri muodot kiehtoivat häntä yhtä paljon kuin luonnontieteet. Kerrotaan hänen haltioituneen Napoleonin elämäkerrasta, mutta myös "suuren Darwinin" tutkimusmatka maailman ympäri väikkyi ihanteena nuoren Freudin mielessä.

Lapsuuden perheen ihmissuhteet askarruttivat Sigmund Freudia jatkuvasti, ja myöhemmin itseanalyyseissa palaset asettuivat paikoilleen ja osiksi psykoanalyysin teoriaa. Kauniin nuoren äidin pariksi olisi isää paremmin sopinut samanikäinen velipuoli isän aiemmasta avioliitosta. Mieleen oli piirtynyt myös kolmivuotiaana nähty välähdys äidistä alastomana. Sigmundin rakas hoitaja oli erotettu mitenkään perustelematta. Pikkuveljen kuolema nostatti outoja syyllisyyden sekaisia mielteitä. Tiedostamaton minä, lapsuuden seksuaalisuuden korostaminen, Oidipus-kompleksi, sisarkateus ja useat muut psykoanalyysin käsitteet versoivat Freudin omista kokemuksista.

Freudin uranvalinta ratkesi vaiheittain: lääketieteen opinnot antoivat mahdollisuudet sekä yliopistolliseen tutkimukseen että yksityispraktiikkaan. Neuropsykologinen tutkimus (esimerkkinä aivoperäistä afasiaa käsittelevä) tuotti tieteellistä meriittiä, mutta yliopistoura ei kuitenkaan edistynyt toiveiden mukaan. Tuen puutteeseen vaikuttivat toisaalta juutalaisiin kohdistuvat ennakkoluulot ja toisaalta Sigmund Freudin omat erikoiset ideat. Praktiikkaan Freudia ohjasivat lisäksi taloudelliset syyt: hänellä oli huollettavanaan yhtäkkiä kaksi perhettä: oma avioliitto pienine lapsineen ja ikääntyneen isän elättämät äiti ja naimattomat sisaret.

Vuonna 1885 Freud teki opintomatkan Pariisiin hypnoosin suuren mestarin Jean Charcot'n luo. Freudiin Pariisissa vietetty vuosi teki lähtemättömän vaikutuksen. Charcot'n demonstroima hysterian hoito hypnoosilla ei hänelle ollut pääasia, vaan pikemminkin kimmoke oman menetelmän, vapaan assosiaation, kehittelyyn. Tosin väitetään menetelmäkehittelyn perustuneen osittain välttämättömyyteen: uudella keksinnöllään Freud peitti omat puutteensa hypnotisoijana. Charcot'n valtava potilasmateriaali, tuhannet kärsimyksen jähmettämät naiset kolkossa Salpetrière-sairaalassa, jäi kummittelemaan Freudin mielessä. "[Pelkkä tiedostamaton] ajatus voi luoda fyysisiä oireita..."

Pariisiin tehty opintomatka johti Freudin myös joksikin ajaksi yhteistyöhön tohtori Breuerin kanssa, ja ystävykset hoitivat hysteerisiä wienittäriä hypnoosin avulla. Erimielisyys hysterian perimmäisestä syystä katkaisi kuitenkin yhteistyön: kun Freud kertoi päätyneensä vakaumukseen siitä, että hysteria liittyi lähes aina seksuaalisuuteen, ei Breuer ollut halukas jatkamaan työtä tältä pohjalta. Freudilla oli kuitenkin hihassaan valttikortti, sillä hänen vapaa assosiaatio-menetelmänsä tehoaisi seksuaalisperäisiin ongelmiin hypnoosia paremmin. Psykoanalyysi oli hyvällä alulla, ja unien tulkinnan menetelmä täydensi sitä oivallisesti. Freudin praktiikka kasvoi, ja hänen raportoimansa tapausselostukset alkoivat herättää huomiota - kaikkialla muualla kuitenkin enemmän kuin Wienissä.

Sosiaalipsykologiassa on tapana luokitella psykoanalyysi sosialisaatioteorioiden joukkoon. Freudin teoria lapsen psykoseksuaalisesta kehityksestä oraalisen, anaalisen ja fallisen vaiheen kautta latenssivaiheen suvantoon ja edelleen kypsään genitaalisuuteen on nyt perustietoa, mutta aikoinaan kiistanalainen, vallankumouksellinen oppi. Sukupuoliroolin ja maskuliinisen tai feminiinisen identiteetin omaksumisen kannalta keskeistä on oidipuskompleksin läpikäyminen noin viisivuotiaana. Minän kolmijakoon (id-ego-superego) sisältyi ongelmallinen käsite ’tiedostamaton’: järkevä, tietoinen ego pystyi vain ponnistellen hallitsemaan sitä valtavaa, alkukantaista voimaa, joka piili tiedostamattoman idin uumenissa, "jäävuoren pinnan alla". Ja piiloenergia oli lähes täysin seksuaalista, libidoenergiaa.

Unien tulkinta -teos (1900) oli Freudin nopeasti nousevan uran huipentuma. Tiedostamattoman minän valta ihmisen käyttäytymiseen ja tietoiseen mieleen oli johtoajatus kaikissa varhaisteoksissa (suomennettu mm. Arkielämämme psykopatologiaa, Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan sekä Seksuaaliteoria) Unien tulkinta on Freudin teoksista tunnetuimpia ja kiistellyimpiä, mutta juuri se oli tekijälle itselleen suurin ylpeyden aihe vuosikymmeniksi. Unet ovat tämän tulkinnan mukaan useimmiten toiveiden, joskus myös pelkojen toteutumia. Unissa pyritään toteuttamaan tiedostamattomia toiveita, jotka ovat pohjimmaltaan enimmäkseen seksuaalisia.

Uni on aina arvoituksellisesti muuntunut, sillä unennäkijä itse tekee tietämättään "unityötä" kätkeäkseen tiedostamattoman toiveensa. Niinpä hänen herätessään muistamansa "ilmiuni" ei anna selviä viitteitä unen naamioidusta ja sensuroidusta "piilosisällöstä". Tiedostamaton aines voidaan kyllä paljastaa psykoanalyyttisen tulkintamenetelmän avulla. Unien tulkinnan lähtökohtana ovat näkijän muistaman ilmiunen katkelmat, joihin keskittymällä niistä versoo paljastavia assosiaatioita.
Psykoanalyysi laajeni uuden vuosisadan myötä nopeasti, ja jo 1906 Freud teki "kruununprinssinsä" Carl Jungin kanssa matkan Yhdysvaltoihin, missä ajattelutapa pian popularisoitui juurtuen amerikkalaiseen maaperään lopullisesti. Tieteellisiä seuraajia kertyi myös siinä määrin, että kansainvälisen psykoanalyyttisen yhdistyksen vuosikokouksesta otetussa valokuvassa Freudin ympärillä poseeraa jo 100 jäsentä.

Psykoanalyysi on alusta asti ollut tarkkarajainen koulukunta, ja opin puhtaudesta vastasi alkuvuosikymmenet itseoikeutettuna koulukunnan perustaja ja "omistaja" Sigmund Freud. Esimerkiksi välirikot Carl Jungin ja Alfred Adlerin kanssa perustuivat juuri mainittujen teoreetikkojen ylitulkintoihin Freudin ajatuksista.

Freudin henkilökohtaisessa elämässä ensimmäinen maailmansota ja muutamat sitä seuranneet vuodet olivat raskaita, ja synkkä vire heijastui hänen tuotantoonsakin. Hänen kuudesta lapsestaan kaksi poikaa joutui rintamalle, suosikkitytär Sophie ja erityisen rakas lapsenlapsi menehtyivät. Freudin omat oireet diagnosoitiin suuontelon syöväksi ja hän joutui kahdesta leikkauksesta huolimatta lopettamaan luennoimisen puheen muututtua yhä tuskallisemmaksi. Tämä näkyy luennoista koostetussa Johdatus psykoanalyysiin -teoksessakin: Wienissä v. 1915 pidetyt luennot on puhuttu yleisön edessä, mutta v. 1932 luennot on pelkästään kirjoitettu.

Totemi ja tabu -nimellä suomennettu teos, jonka Freud kirjoitti vielä täysissä voimissaan juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa (joskin sen ilmestyminen viivästyi viitisen vuotta), tuotti vielä kirjoittajalleen suurta iloa ja tyydytystä. Uskonnon psykologiaa analysoiva teos rinnastaa alkukantaisen uskonnon neuroosiin. Kyseessä on Freudin ensimmäinen yritys laajentaa yksilön analyysia yhteiskunnan ja kulttuurin piiriin, ja hän tarjoaa rohkeasti, mutta antropologisia tutkimuksia myötäillen, Oidipus-kompleksia sekä totemismin että insestitabun selitykseksi. Tämä teos loi suuntaviivat Freudin myöhemmille yhteiskunnan ja kulttuurin analyyseille, joiden perusväri ehti kuitenkin vuosien mittaan muuttua selvästi pessimistiseksi.

Aiempi libido-käsite muuntui Freudin teksteissä "elämänvietiksi", jonka vastinpariksi kohosi "kuolemanvietti". Freudin synteesi kulttuurin vaikutuksesta ihmiseen tiivistyi v. 1932 ilmestyneen teoksen nimessäkin: Ahdistava kulttuurimme – kahlitseva panssari rajoittaa mielihyvän kokemuksemme minimiin. Tässä vaiheessa alkaa myös Freudin laajan tuotannon nimenomaisesti sosiaalipsykologinen osuus hahmottua. Pessimismi, joka Freudilla liittyi kulttuurin vaikutukseen yksilöön, ulottui myös joukon ja ryhmän psykologiaan. Ryhmäsielu, yksilön tasoa alempi ajattelu ja toiminta, on verrattavissa LeBonin 1800-luvun lopulla Joukkosielu-teoksessa kuvaamaan ilmiöön. Johtaja on ryhmää koossapitävä voima, jäsenten yhteinen libidon kohde.

Euroopan juutalaisten ahdistus kohtasi Wieniä ja Freudia henkilökohtaisesti vasta vuonna 1938, jolloin vanha mies joutui viimeiseksi elinvuodekseen pakenemaan junalla vapauteen. Lontoon maanpakolaisuuteen häntä seurasi nuorin tytär Anna, josta tuli Freudin työn jatkaja lapsitutkimuksen saralla.

Mitä Freud todella sanoi? "Kaikki tietävät", mitä Freud on sanonut, mutta tieto on yleensä hyvin pinnallista. Väitetään, että psykoanalyysi on läpäissyt amerikkalaisen kulttuurin, mutta millä tasolla? Terapian välineenä psykoanalyysi on toimiva, mutta hidas ja kallis menetelmä muihin nykyisin tarjolla oleviin verrattuna.

Johdatus psykoanalyysiin on melkoinen lukukokemus: yleensä kun todella Freudiin paneutuu, ei aika juuri muuhun riitä. Kohtelias, hauska, oppinut, taitava, ylimielinenkin professori Freud pitää lukijaa vankinaan. Edettäessä virhesuorituksista unien tulkinnan kautta neuroosioppiin tiedostamattoman valta käy vuoden 1915 luennoissa yhä ilmeisemmäksi. Vuonna 1932 kirjoitettu täydentävä jakso on erilainen. Vanha Freud palaa unien tulkintaan, esittää koko maailmankatsomuksensa perusteet sekä järkyttää naislukijaansa sovinistisella esseellä Naisellisuudesta. Kannattaa ehdottomasti lukea!

 

© Marja Ahokas

 

|Etusivu| |Allport| |Bandura| |Darwin| |Festinger| |Freud| |Fromm| |Goffman| |Kaila| |Milgram| |Tajfel|