Charles Darwin (1872): Tunteiden ilmaisu ihmisissä ja eläimissä

”Olemme myös nähneet, että ilmaisu sinänsä, tai tunteiden kieli, kuten sitä joskus on nimitetty, on  varmasti hyvin tärkeä ihmiskunnan hyvinvoinnille. Ymmärtääksemme niin hyvin kuin mahdollista erilaisten ympärillämme tunnista tuntiin näkyvien kasvonilmeiden alkulähdettä tai perussyytä, puhumattakaan eläinten ilmaisuista, meidän tulisi tuntea siihen melkoista kiinnostusta”.

 

Charles Darwin syntyi Englannissa samana päivänä kuin Abraham Lincoln Yhdysvalloissa. Darwin (1809-1882) on laajalti tunnettu kehitysopin isänä, jonka vaikutus ihmistä käsitteleviin tieteisiin on lähinnä nähty luonnontieteellistä ajattelua ja 1800-luvun lopun maailmankatsomusta mullistaneen evoluutioteorian kautta. Tätä taustaa vasten voi olla yllättävää, että Darwinia voidaan pitää myös sosiaalipsykologian ilmetutkimuksen alullepanijana. Teos The expression of the emotions in man and animals (1872), [suom. Tunteiden ilmaisu ihmisissä ja eläimissä (2009)] luo perustan positivistiselle ilmetutkimukselle (vastakohtana konstruktivistinen), jonka perusteesinä on tunteiden ja ilmeiden suora vastaavuus.

Viisivuotinen tutkimusmatka 'Beaglella' vakuutti Darwinin eliökunnan vähittäisestä kehittymisestä kohti nykyisiä muotoja. Eristyneiden saaripopulaatioiden tutkimus lujitti hänen käsitystään samasta kantamuodosta eriytyneistä sopeutumista, jotka olivat jatkaneet sukuaan vailla rinnakkaismuotojen kilpailua. Populaatiotieteilijänä Darwin sai voimakkaita vaikutteita Thomas Malthusin teoksesta Essay on the principle of population (1798), joka johti hänet luonnonvalinnan periaatteen keksimiseen. Erityisen näkyvinä nämä vaikutteet ovat teoksissa The origin of species/ Lajien synty (1859) ja The descent of man/Ihmisen polveutumisesta(1871), joissa Darwin kuitenkin Malthusista poiketen korostaa elämäntaistelun positiivista puolta.
Sosiaalisen evolutionismin (hegeliläinen) perinne välittyi Herbert Spencerin kautta, jonka tuotanto puolestaan oli vuorovaikutuksessa Darwinin kanssa. Lajien synty vaikutti välittömästi sosiaaliseen evolutionismiin, jonka perustaa pidettiin nyt tiukan tieteellisenä( = biologisena) samalla kun spenceriläiset vetivät yhtäläisyysmerkit käsitteiden luonnonvalinta ja soveltuvimpien eloonjääminen välille.

Sosiaalidarwinismi vaikutti vuosisadan vaihdetta lähestyttäessä moniin ajattelijoihin ja sisältyy useisiin sosiologisiin ja sosiaalipsykologisiin teorioihin - joskin Darwinilla on suuntauksen kehittämiseen lähinnä herätteenantajan osuus.

Psykologina Darwinia voidaan pitää 1870-luvulla ilmestyneiden teostensa ansiosta, joskin The expression of the emotions in man and animals (1872) oli ollut kehitteillä kolmisenkymmentä vuotta tekijänsä harrastuksena. Teoksen kuvamateriaalia rikastuttaa valokuvauksen läpimurto 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja pitkäjänteinen työskentely selittää myös Darwinin käyttämien ilmetutkimuksen menetelmien monipuolisuutta. Lähetyssaarnaajien keräämä kansainvälinen aineisto on vakuuttava, joskin varmasti aikaa vaatinut ja työläs lisä Darwinin tutkimukseen. Erityistä mielenkiintoa Darwin tunsi mielisairaita kohtaan, joiden kontrolloimattomia, "raakoja" tunneilmaisuja hän vertasi koko muun eläinkunnan vastaaviin ilmaisuihin. Darwinin sanotaankin pitäneen juuri mielisairaalapotilaita 'puuttuvana renkaana' ihmiskunnan emotionaalisessa historiassa, koska he olivat kadottaneet suojarakenteen, jonka avulla kulttuuri-ihminen säätelee tunteidensa ilmaisua. Lapset olivat niin ikään "aitoa tutkimusmateriaalia", ja 1870-luvun lopulla Darwin julkaisi omista lapsistaan tekemiään havaintoja - kuten Piaget viitisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Muistelmissaan Darwin kertoo aloittaneensa merkitä muistiin esikoisensa ilmeitä v. 1839, sillä hän oli jo tuolloin vakuuttunut siitä, että "ilmaisujen mutkikkaimmilla ja hienoimmillakin sävyillä täytyy olla vähittäinen, luonnollinen alkuperä." Luettuaan kesällä 1840 ilmeitä käsittelevää teosta Darwin kiinnostui aiheesta todenteolla ja teki tutkimustaan "aina silloin tällöin, pitäen kohteena sekä ihmistä että kotieläimiämme. "Tarkoituksena oli alun perin julkaista aiheeseen liittyvä luku Ihmisen polveutumisessa, "mutta kun aloin koota muistiinpanojani yhteen, näin heti, että se vaatisi erillisen tutkimuksen." [Valmistuttuaan v. 1872] "kirjani meni reippaasti kaupaksi; jo ilmestymispäivänä myytiin 5267 kappaletta".

Eläinten käyttäytymistä tutkivan tieteenalan, etologian, perustajana Darwin on ehkä tunnetumpi kuin psykologina. The expression of the emotions in man and animals -teos on myös tulkittavissa etologian klassikoksi. Ihmisen emootioiden ilmaisuja selitettäessä oli Darwinin mukaan otettava huomioon tärkeät perusteet: tapa, perinnöllisyys ja assosiaatiopsykologia. Eläimiä esittäviä kuvatauluja tarvittiin erityisesti Darwinin kuvatessa ns. antiteesin periaatetta eli vastakkaisten tunteiden ulkoisen ilmaisun vastakkaisuutta: sama koira valmiina hyökkäämään, korvat ja häntä pystyssä, jalat harallaan, niskakarvat pörrössä, hampaat paljastettuina - ja seuraavassa kuvassa liehakoiden tervehtimässä isäntäänsä korvat päätä myöten, häntä heiluen, valmiina antamaan tassua ja ottamaan vastaan silityksiä, kieli ulkona hymyilevästä suusta.

Kirjan yli kolme vuosikymmentä kestänyt kypsyttely näkyy selvästi kuvituksen muuttumisena. Ihmisen tunneilmaisuja käsittelevä osa koostuu enimmäkseen Darwinin huolella valitsemista valokuvista, joissa havainnollistetaan surun, ilon, halveksunnan, inhon, ylpeyden ja nöyryyden ilmaisua lasten ja aikuisten kasvoilla ja eleissä. Ammattinäyttelijöiden esittämien ilmevariaatioiden avulla Darwin pyrki osoittamaan teoksen loppupuolen kuvatauluissa myös nykyisin hyvin ajankohtaista aidon ja teeskennellyn ilmaisun eroa: esim. aito ja "väärä" ilo silmissä ja suupielissä. Kuvien tavoittamattomiin jääviä, ihmiselle tyypillisiä tunneilmaisuja olivat puolestaan autonomisen hermoston ja ajattelun yhteisvaikutukseen liittyvät, tietoisen kontrollin tavoittamattomissa olevat ilmiöt: punastuminen, hikoilu, silmäterien laajeneminen, vapina jne.

Vaikkakin emootioiden ilmaisua koskeva teos on vain yksi osa Darwinin laajaa ja monipuolista tuotantoa, se on sosiaalipsykologisen ilmetutkimuksen tutkimusperinteen ehdoton klassikko, jolle seuraajia alkoi löytyä vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Britti-imperiumin alusmaihin lähettämänsä kyselylomakkeen avulla Darwin avaa kiinnostavasti myös paljon myöhemmin ilmetutkimuksen "universalistien" ja "relativistien" välille aktualisoituneen kiistan - eikä hänen aloittamansa kansainvälinen tutkimus ole vieläkään sanonut viimeistä sanaa asiassa.

Darwinin ja Lincolnin yhteistä 200-vuotissyntymäpäivää 12.2.2009 juhlittiin näkyvästi. Etenkin evoluutioteorian isän Charles Darwinin osaksi tullut maailmanlaajuinen huomio tavoitti varsinaisen tiedeyhteisön ulkopuolisenkin yleisön.  Juhlavuoden kunniaksi saatiin Suomessakin vihdoin suuren yleisön ulottuville suomennos jo vuonna 1872 ilmestyneestä ilmetutkimuksen klassikkoteoksesta.

 

© Marja Ahokas

 

|Etusivu| |Allport| |Bandura| |Darwin| |Festinger| |Freud| |Fromm| |Goffman| |Kaila| |Milgram| |Tajfel|