Turismi on hyvä esimerkki globalisaatiosta. Vaikka opimmekin toisiltamme, markkinat kehittävät turismia ja elämäntavat ja identiteetit sekoittuvat maailmassa, erojakin löytyy. Kuvassa kreikkalais-katolinen munkki, Pekka Suomesta ja kreetalainen taksinkuljettaja.
Globalisaation (talouden, politiikan ja kulttuurin suhteiden radikaali kansainvälistyminen, tai populaari ja hauska suomennos "maapalloistuminen") termistä on tullut uusi muoti- ja kattokäsite modernisaation konseptin jälkeen. Markkinaliberaalit ja toisaalta sosiaalisen näkökulman puolustajat yhdistävät kehityksen talouden ja markkinoiden ylivertaiseen kehitykseen. Edelliset näkevät kehityksen edistyksellisenä, jälkimmäiset epädemokraattisena. Mediassa markkinaideologit ja globaalimielenosoitusten "anarkistit" asettuvat esiin vastakkaisina leireinä. Globalisaation käsite on poliittisesti auki!
Politiikan tutkijat ovat kuitenkin huolestuneita taloudellisen ja ekologisen kehityksen anarkisuudesta - siitä, miten saada kehityskulut jotenkin politiikan sääntelyn, yhteisten normien ja demokratian puitteisiin. Puhutaan epäsuhdasta ekologisten ongelmien ja niitä käsittelevien instituutioiden välillä (Brown 1997, 231-240) ja demokratiavajeesta (esim. EU:ssa) kansalaisten odotusten ja demokraattisiksi julistettujen instituutioiden välillä.
| EU:n demokratiavajeesta |
Historioitsija Hobsbawn (1990) puhuu globalisaatiosta refleksiivisenä, kaikkia harkintaperusteitamme koskevana, käännepisteenä, missä "koko nationalismin taloudellinen poliittinen ja alueellinen identifikaatioperusta ja itsenäisyys on kyseenalaistettu. Ei vain Eurooppaa vaan koko maailmaa pyritään uudelleen rakentamaan ylikansallisella tasolla". Jotkut kriittiset pessimistit korostavat "time is money" -moton kansainvälisyyttä ja totaalisuutta. Se on vienyt meiltä ajan ja muuttanut sen nopeudeksi: "Demokratia on uhrattu nopeudelle ja ajasta on tullut ekspansion tila", tila on korvattavissa ajalla, geopolitiikka kronologisella järjestyksellä (Baier 1990, 23-51). Raimo Väyrynen (2001) taas suhtautuu ilmiöön kriittisen myönteisesti, välttää dikotomioita: Globalisaation epälineaarisuus (ei-suoraviivainen, ristiriitainen kehitys) ja ennakoimattomuus johtuu sen itsensä käynnistämistä vastareaktioista: esimerkiksi nuorison globalisaatiokritiikistä, sosiaalivaltion puolustuksesta, uuskansallisista ja fundamentalistista reaktioista.
Aikalaissosiologienkin mielestä koko yhteiskunnallisen vallan luonne ja optiikka muuttuu, globalisaatio koskettaa talouden ja ideologian lisäksi myös aika- ja tilakäsityksiämme. Giddensin (1990, 64) mukaan se "voidaan määritellä maailmanlaajuisten sosiaalisten suhteiden voimistumiseksi, joka kytkee kaukana toisistaan olevat lokaliteetit (paikalliset tilat, KP) toisiinsa siten, että paikallisiin tapahtumiin vaikuttaa se, mikä tapahtuu kilometrien ja kilometrien päässä". Kaikki teoreetikot eivät korostakaan globalisaation musertavaa voimaa tai sen kaikkivoipuutta ja aseta sen vastapainoksi "aitoutta" tai "lokaliteetteja", vaan pohtivat, mitä tapahtuu kun ihmiset joutuvat suhteellistamaan arvojaan ja identiteettiperusteitaan. Puhutaankin glokalisaatiosta (globaalin ja lokaalin yhdistymisestä ja sekottumisesta kehityksessä) tai hybrideistä (miksatuista) identiteeteistä ja politiikan perusteista 'globaalin' heijastuksina.
Globalisaatio voi merkitä myös monia 'vapauttavia' asioita, vallankin nuorille sukupolville. Kultuurin kollektiivisesti sitovat standardit ja kylmän sodan ahdistavat ruodut ovat hellittäneet otettaan ja modernin kommunikaation ja verkostoitumisen ekspansio (tietokoneet, internet, kännykät) ovat luoneet edellytykset uudenlaiselle vanhat rajat ylittävälle kulttuuriselle kansalaisuudelle ja dialogille. Tällainen kansalaisuus on pitkälle ihmisten omissa käsissä. Vaikka internet- ja kännykkäkulttuurit perustuvatkin yksilöllisiin valintoihin ja dialogeihin, nuoret ovat rakentaneet omalla 'kommunikaatioakrobatiallaan' itselleen uuden ja kulttuurisesti suojatun maailman, jossa he kokevat käyttävänsä omaa valtaa (Nufix 2000).
Kylmän sodan loppuminen on muuttanut politiikan tiloja ja symboleita. Moskovan Rauhanpatsas – lahja Helsingille 1980-luvulla, on monien mielestä muuttunut ironiseksi reliikiksi (vasen kuva). Berliinin nuorisofestivaalit 1973 – "Rauha, ystävyys, solidaarisuus" – huipentuivat Alexander Platzille, joka on nyt yksi yhtenäisen Saksan ikoneita.
Kulttuurinen kansainvälistyminen, 'uus-alueellisten' (kansallisvaltion rajat ylittävien) miksattujen alueiden, kulttuurien synty ja komunikaatioteknologia ovat tuottamassa uutta rajat ylittävää yhteisöllisyyttä, elämänongelmien ja riskien kohtaamisen ja käsittelyn tapoja, kulttuurisia identiteettejä, (sähköisiä)kulutuskulttuureja ja osallistumistapoja sekä utopioita.
Syntyvät glokaalit (globaalia ja lokaalia yhdistävät) kulttuurit ovat vain vähän sidoksissa mihinkään aikaan tai paikkaan: "Todellinen kooste irtaimia ainesosia, jotka on kerätty kokoon kaikkialta tai ei mistään, ne ovat globaalien viestintäjärjestelmien moderneista (postmoderneista) taisteluvaunuista singonneita komponentteja."(Appadurain laina: Beck 1999, 109.) "Mahdollisen elämän" kuvittelu tapahtuu joukkoviestimissä: "Silmälasit, joilla ihmiset tarkastelevat ja arvioivat elämäänsä, toiveitaan, epäonnistumisiaan ja mahdollisuuksiaan, on tehty mahdollisen elämän prismoista, elämien, joita televisio, saksaksi Fernseher, 'kaukonäkijä', jatkuvasti esittelee ja hehkuttaa."(Emt., 109)