Kulttuurin globaalit suuret linjat ja politiikka

Globaalit kehityslinjat ovat yhteydessä kulttuurin suuriin kehityslinjoihin (erit. Fornäs 1995) ja niiden tulkinnan haasteisiin. (1) Modernisaatio ja historiallistuminen vaativat epäortodoksista ja monitieteistä dialogia, myös kulttuurin toimijat itse on saatava mukaan tulkintaan. (2) Kulttuurin eriytymis- ja erilaistumisprosessit koskevat varsinkin nuorten alakulttuureja ja identiteettejä sekä niiden vuorovaikutusta ja sekottumista, hybridisaatiota. (3) Perinteisiä yhteisöjä ja kansallisia ideologioita laajemmat symbolit, globaaliriskit, tekstit, muodit ja teemat osoittavat uusien sukupolvien elämän kulturalisoitumista ja medioitumista. (4) Modernin maailman kulttuuriset suhteet, merkit ja dialogi ovat kasvavassa määrin refleksiivisiä ja itseensäviittaavia; yksilölliset ja kulttuurien välillä 'surffailevat' identiteetit nousevat ja samalla toimivat suvereenein tavoin ja oppivat lisää kulttuurisessa vuorovaikutuksessa, uudet kulttuuriset verkot sekä tuottavat toimivia subjekteja että ovat niiden tuottamia. Meitä ei enää ehkä olekaan eksistentialisti Heideggerin kielikuvaa käyttääksemme heitetty sosiaalisiin tai kansallisiin luokkiin vaan kulttuurin eläviin verkkoihin ja kielipeleihin?

Nuorten kuvitteelliset maisemat

Nuorten teksteissä esiintyvät kuvitellut maailmat (tai kuvitteelliset maisemat, engl. 'Imaginary landscapes: Appadurai 1990 ja tulkinnasta, ks. Heiskanen 1998, 368-371) ovat jossain määrin kulttuurisesti itsenäisiä diskurssjeja, kuvia ja teemoja, jotka välittävät paikallista ja globaalia. Monet tutkijat puhuvatkin glokaalista maailmasta. Usein nämä 'kuvitteelliset maisemat' ovat mediaperustaisia - nousevat ja laskevat vaihtuvissa teemoissa "maailmankatsomojensa" edessä ja aktiivisessa tulkinnassa. Voi puhua muodikkaasti virtuaalisesti turistimentaliteetista ja eurooppalaisesta reflektiosta. Tässä suhteessa vallankin vapaus, epävarmuudella pelaaminen (kontingenssin hyväksikäyttö) ja poliittinen tila ylipäänsä ovat osa nuorten arsenaaleja. Kylmän sodan loppu, globaali talous ja teknologia sekä riskien individualistinen kohtaaminen antavat oikeutuksen ja mahdollisuuden virtuaalielämälle.

Appadurain viisi "kuvitteellista maisemaa" (em. lähteet) relativoivat kaikkea perinteistä, myös vanhoja kuvitteellisia yhteisöjä kuten kansakuntaa tai kansallisvaltiota.

(1) "Etnoscape" -ulottuvuus puhuttelee globaalin kokemuksen yhtä olennaista puolta. Rauhattomuus on osittain seurausta opiskelijoiden, tuttujen, turistien, vierastyöläisten ja maahanmuuttajien erilaisista rajojen ylityksistä ja sekottumisista.

(2) "Techno-scape" viittaa teknologiaan, joka monessa tapauksessa on 'paikkaan-sitomatonta'. Fyysinen ja geograafinen kartasto ei enää kuvastele korrektilla tavalla kykyämme liikkua poliittisissa ja tilasuhteissa. Identiteetin perustat ja koko esteettisen mielikuvituksen arsenaalit ovat uudella tavalla käytössä - esimerkiksi tietokoneen ääressä, missä vain.

(3) The "Financescape" muodostuu nopealiikkeisistä rahan ja pääoman liikkeistä ja siirroista. Appadurai korostaa, kuinka pääoma liikkuu ihmisten päiden yläpuolella.

(4) Appadurain "ideoscape" merkitsee ei-osallistuvaa politiikan ulottuvuutta. Erilaisten maailman kuvien (maisemien) yhteenliittyminen, missä heijastuu valistuajatus ja valtiolliset tai oppositioideologiat.

(5) Mutta "mediascape" puolestaan sisältää monin tavoin muotoutuneita ja arvotettuja - mutta pitkälle yleistettyjä - median kertomuksia ja kulttuuriteollisuuden tuotteita. Periaatteessa nämä mallit tuottavat ja uusintavat stereotyyppisiä maailmankuvia, mutta projektioissa ja tavassaan stimuloida mielikuvitusta ne ovat omiaan luomaan uusia elämäntyylejä. (Appadurai 1990.)

Appadurain kategoriat eivät kuitenkaan kohtaa monille muille (nuorio)tutkimuksille relevanttia (6) "ecoscape" -ulottuvuutta. Ympäristöasiat ja ekologian riskit eivät asetu millekään edellä mainitulle ulottuvuudelle. Päinvastoin, monet nuoret haluavat esittää, kuinka muut aika lailla hegenomiset 'maisemat' problematisoituvat suhteessa ekologiseen näkökulmaan. Varsinkaan ekomaisemaa ei enää hallitse maan hallitus tai perinteiset ideologiat ja liikkeet, jotka perustuvat keskus-periferia -ajatukselle.