Jopa EU:n kansanvaltaisuus vähintäänkin ontuu. Kansalaisilla on heikot vaikutusmahdollisuudet, eurovaalit mobilisoivat meilläkin vain kolmanneksen suomalaisista. Kansalaisten suorilla vaaleilla valitsemat unionin kannalta relevantit toimijat - Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit - käyttävät vain vähän ja kansalaisten mielestä epämääräisesti valtaa suhteessa muihin unioin toimielimiin (esim. komissio, keskuspankki). Eurooppalaista poliittista yhteisöä tai identiteettiä ei ole kehittynyt; ihmiset eivät toimi eurooppalaisina vaan usein oman elinkeinonsa tai kansallisuutensa puitteissa. Kansalaiset jopa pitävät eurovaaleja "toisen asteen vaaleina" tai kokevat, että niissä "on vähemmän pelissä kuin kansallisissa vaaleissa", jolloin kansalliset kysymykset heijastuvat eurovaalivalinnoissa - ei päinvastoin. Monet huomioitsijat katsovatkin, että Euroopassa on tapahtumassa siirtymä "sallivasta konsensuksesta" (jolloin eliitillä on vapaat kädet rakentaa Eurooppaa) kohti vaatimusta kansalaisten aktiivisesta suostunnasta (kansalaisten painostus, kritiikki ja suostumus).(Martikainen-Pekonen 2000.)