Vanha Ylioppilastalo
Stockmannin tavaratalon valmistuminen vuonna 1930 Mannerheimintien (silloisen
Heikinesplanadin) ja Aleksanterinkadun kulmaan merkitsi Helsingissä uudenlaista
vaihetta yhtenäisen kaupunkikuvan rakennushistoriassa. Rationalistinen tavaratalo
liittyi ympäristöönsä konstruktiivisten elementtien käsittelyllä, ei yhteisen
historiallisen koristeaiheiston kautta. Tavaratalon arkkitehtuurikilpailun aikoihin
lehdistössä heräteltiinkin kysymystä, kuinka talo tulisi sopeutumaan rakennuspaikkaansa,
erityisesti vastapäiseen Ylioppilastaloon. Esille nostettu kysymys ei herättänyt
vastakaikua yleisössä; rakennus sopi ympäristöönsä kuten rationalistisesti pelkistetty
rakennus vain sopii. Klassisten koristeaiheiden ja pinnallisena koetun dekoraation
sijaan arvostettiin rakennuksen peittelemätöntä tarkoituksenmukaisuutta.
Ajatus Helsingin Yliopiston ylioppilaskunnan talon rakentamisesta oli syntynyt
jo 1850-luvun puolivälissä. Lopulliset piirustukset hankittiin Yleisten rakennusten
ylihallituksen johtajalta arkkitehti Hampus Dahlströmiltä. Tarvittavat varat
hankkeeseen kerättiin kansalaiskeräyksellä. Tämä ilmaistiin päätykolmioiden
alaisiin kenttiin kirjatulla kullatulla tekstillä "spei suae patria dedit" -
isänmaa antoi toivolleen. Ylioppilastalon piirustukset vahvistettiin vuonna
1869, ja rakennus valmistui käyttöönsä seuraavana vuonna. Rakennustyömaata johti
nuori Theodor Höijer, yksi tulevan uusrenessanssi-Helsingin näkyvimmistä arkkitehdeista.
|
