Ylioppilastalon arkkitehtuuri

Ylioppilaskunnan edustamalla sivistyksellä oli perinteisesti vahva merkitys kansallisuustunteeseen heränneessä Suomessa. Vaikka Ylioppilastalo ei varsinaisesti ollut valtiollinen tai kunnallinen rakennustehtävä, se sai kaupunkikuvassa poikkeuksellisen julkisen rakennuksen aseman. Talo sijoitettiin vapaaksi kolmiulotteiseksi rakennusmassaksi, joka irtautui ympäröivästä korttelirakenteesta. Arkkitehtonisessa jäsentelyssään rakennus oli Helsingin ensimmäisiä uusrenessanssirakennuksia. Renessanssin koristeaiheet otettiin käyttöön kertaustyylien hengessä, viestimään rakennuksen sisällöstä ja liittämään se historialliseen kaupunkikuvaan.

Rakennuksen arkkitehtuuri heijastaa Engelin käyttämän empire-arkkitehtuurin muotoja. Kahden matalalla päätykolmiolla varustetun kulma-aiheen väliin jää joonialainen pylväsrivistö, joka kannattaa palkistoa. Rakennuksen tektoninen jäsentely on ilmaistu pohjakerroksen harkotuksella ja siihen liittyvällä doorilaisella palkistolla. Portaittain keskusta kohti nousevaa massoittelua on puolestaan pidetty barokkimaisena. Rikas barokkityyli koristeaiheineen oli ilmaisu vuosisadan lopun kaupunkikulttuurin yltäkylläisyydestä.