Taidehistorian virtuaalinen arkkitehtuurikävely

Kaupunkikävelyllä kuvataan urbaanin kaupunkiympäristön muotoja ja merkityksiä arkkitehtuurihistorian näkökulmasta. Tarkastelu kohdistuu rakennusten kaupunkitilaa ja -kuvaa tuottaviin tekijöihin; kuinka rakennuskappaleen suhde ympäröivään tilaan on ratkaistu. Kävelyt tapahtuvat kaupunkirakenteen kolmen peruselementin - torin, kadun ja korttelin - piirissä. Samalla pyritään luomaan kuva myös Helsingin kaupungin kasvun vaiheista. Elementtien valikoima voisi toki olla toinen tai laajempikin.

Kaupunkikävelyt ovat perinteinen ja luonteva tapa tutustua arkkitehtuuriin; rakennukset suhteutuvat tällöin havaitsijan mittakaavaan ja maailmaan. Kokemukset tilassa tuovat esiin myös kaupungin elämää ja rytmiä. Ympäröivä kaupunkitila näyttäytyy usein sirpaleisena kokonaisuutena. Rakenteellinen, tyylillinen ja historiallinen kerrostuneisuus kuuluukin kaupunkitilan perusominaisuuksiin.

Kaupunkikävelyllä syntyvät havainnot poikkeavat yksittäisen rakennussuunnitelman tai asemakaavan sisältämästä visuaalisesta tiedosta. Kaupunkikävelyllä tarkastelu kiinnittyy kaupunkitilaan, jonka useat eri rakennukset yhdessä luovat. Rakennusten fyysinen havainnointi tapahtuu kaupungin sisällä katujen, aukioiden, puistojen, kortteleiden ja tonttien muodostamissa tiloissa. Nämä kaupungille ominaiset tilakokonaisuudet määrittävät puitteet sille, kuinka arkkitehtuuria tilallisessa ympäristössä koetaan.

Asetelma jossa arkkitehtuuri tulkitaan teoksina (rakennuksina ja kaupunkeina), jotka syntyvät puhtaasti suunnittelijan ja tilaajan välisen vuorovaikutuksen tuloksena, tukee modernistista näkökulmaa. Rakennukset muodostuvat autonomisiksi, ympäristöstään irti oleviksi kappaleiksi, joiden muodonanto tapahtuu itsestään selvästi. Asetelma sulkee ulkopuolelleen kaupungin kokemuspiirin, jonka yhteys arkkitehtuuriin on lähes huomaamaton ja toisaalta miltei itsestään selvänä pidetty asia.

Voidaan esimerkiksi kysyä, miksi Helsingissä sijaitsevan Ateneumin taidemuseon rakennus on juuri sellainen jollaisena se havaitaan. Vastaus voi olla triviaali: koska suunnittelija tilauksensa perusteella suunnitteli sen toteutuneen kaltaiseksi. Kuitenkin Ateneumin hahmon - korttelin mittaisen päämassan, klassisen keski- ja sivurisaliittijaon sekä kolmikerroksisen, kattoprofiiliin päättyvän julkisivujäsentelyn - tarkoituksena oli seurata tunnistettavasti kaupunkimaisen julkisen rakennuksen muotoa. Eräänlainen tyyppimalli syntyi luonnollisesti C. L. Engelin suunnittelemissa Senaatin (Kuva 1) ja Yliopiston rakennuksissa. Hahmoa seuraamalla Rautatientorista, jonka äärellä Ateneum sijaitsee, muodostui Senaatintorin kaltainen julkinen tila, joka viestittää 1800-luvun loppupuolen rakentajiensa korkeista tavoitteista ja ihanteista.

Kaupunkitilassa rakennusten ja paikkojen merkitykset syntyvät niiden historian ja käytön myötä. Julkisen tilan rakennettu muoto ohjaa käyttöä, käyttäjien määritellessä tilan merkityksiä ja sisältöä. Tässä jatkuvan muutoksen, avoimuuden ja elävyyden kentässä urbaanin kaupungin merkitys ja voima piileekin. Kaupungin fyysinen muoto, arkkitehtuuri ja kaupunkitilat ovat kaupunkilaisten kanssa vuorovaikutteinen osa jatkuvasti muuttuvaa kaupunkikokonaisuutta.

Kaupunkitilassa paikkojen ja rakennusten varsinaiset merkitykset eivät synny yksin niille toteutuksessa uskottujen funktioiden myötä. Asuinympäristöt ja kodit merkitsevät paljon muutakin kuin vain asuintoimintojen suorittamista. Kadut eivät ole vain liikennetiloja, niitä voidaan ottaa moneen muuhunkin käyttöön. Toreilla ei käydä vain kauppaa, niille hakeutuneet tapahtumat ovat saaneet mitä moninaisempia muotoja. Elävä kaupunkitila ole koskaan valmis tai sen rakentaminen päättynyttä.

Kaupunkikävelyllä kuvataan kuinka eräät Helsingin kaupunkimaisista tiloista ovat historiansa myötä syntyneet. Avoimessa kaupunkitilassa tapahtuva kokeminen on luonteeltaan aina yksilöllistä. Kaupunkikävelyllä pyritään tavoittamaan kuitenkin myös yhteisesti jaettavia kokemuksia julkisen tilan muodosta ja merkityksestä. Moniäänisessä tulkintojen kentässä käyvät autoritaariset määritykset vaikeiksi, jollei mahdottomiksi.

Vanhat kaupunkitilat eivät ole merkittäviä ainoastaan esimerkkeinä kaupungin rakennushistoriasta, tärkeää on myös tiloihin liittyvän kaupunkielämän perinne. Eurooppalaisessa kulttuuriperinteessä kaupunkiympäristöä pidetäänkin ihmisyhteisöjen moniäänisyyden lähteinä ja symboleina sekä tilallisesti että sosiaalisesti. Suomessakin kiinnostus kaupunkeja kohtaan on monin tavoin lisääntynyt. Myös suunnittelun ja päätöksenteon piirissä pyritään huomioimaan entistä herkemmin alueellisten kulttuurien muotoja. Virtuaalinen arkkitehtuurikävely tarjoaa oman puheenvuoronsa tähän kasvavien kaupunkitulkintojen joukkoon.

Linkkejä:
Kaupunkikuva ennen ja nyt. Signe Branderin kaupunkikuvia Helsingissä 1907-13, Helsingin kaupunginmuseon Välähdyksiä-verkkonäyttely.