Rationalistinen arkkitehtuuri

Frosteruksen suunnitteleman betonirunkoisen Stockmannin julkisivut ovat puhdasta tiilimuurausta. Runkomateriaali on aavistettavissa muurauksen alta, sillä tiiltä ei yhdistetty siihen rakenteellisesti liittyneeseen gotiikan perinteeseen. Betonirungon myötä julkisivua verhoavaa tiiltä on voitu käsitellä klassisesti suorina palkkeina ja niitä kannattavina pylväinä. Klassinen lähtökohta on pelkistynyt abstraktiksi. Julkisivu hahmottuu vain pystysuorina ja vaakasuorina linjoina, rakennuksen konstruktiivisina elementteinä. Rationaalinen muodonanto on erkaantunut tyylivalintojen normatiivisista esikuvista, ja noudattaa puhtaan visuaalista, järkiperäistä estetiikkaa. Samalla myös rakennushierarkiat ovat joutuneet uuteen valoon. Stockmannin julkisivu ei sinänsä erotu kulttuurisilta tunnusmerkeiltään vaikkapa hyötyrakennuksesta (Kuva 34). "Kauneus" arkkitehtuurissa perustui "järjenmukaisiin" muotoihin ja rakennusmateriaalin tarkoituksenmukaiseen käyttöön - nykyajan rationaalisiin ominaisuuksiin - ei ulkomuodon historiallisiin tai kulttuurisiin viittauksiin. Perinteistä keski- ja sivurisaliittijakoa Stockmannin julkisivussa ei ole, vaan yhdenmukaiset vertikaalit elementit kiertävät rytmikkäästi ympäri fasadia. Kaikkien kolmen katutilan julkisivurytmi poikkeaa hiukan toisistaan, mikä tekee fasadeista elävän yksilöllisiä.

Rationalistisen estetiikan käyttö Stockmannin tavaratalossa merkitsi muutosta tapaan, jolla arkkitehtuuri kommunikoi ympäristössään. Tavaratalo rakennustehtävänä oli aito suurkaupunkikulttuurin arkkitehtuurimuoto, joka puhutteli anonyymejä ihmismassoja. Tätä korostettiin monin tavoin mm. tavaratalon julkisessa kuvassa; pyöröovet syöttivät ihmisiä sisään "myyntikoneeseen", jossa heitä kuljetettiin tehokkaasti hisseillä (Kuva 35) ja liukuportailla kuin tavaroita tehtaissa, kerrokselta ja osastolta toiselle. Suurkaupunkimainen elämänvilske ja sen kiihkeän konemainen rytmi houkuttelivat vastaansanomattomasti suuria ihmismääriä. Sensaatiomaista tavarataloa kaikkine palveluineen verrattiinkin "kaupunkiin kaupungissa". Suuri lasikatteinen keskusatrium (Kuva 36) toimi tavaratalon toiminnallisena ja tilallisena sydämenä. Kriitikot havaitsivat kuinka "vasta kävijöiden täyttäessä rakennuksen, tuohon juhlalliseen, mutta hieman jäykkään monumenttiin oli tullut elämää". Kävijät eivät luonnollisestikaan tulleet lukemaan rakennuksen ikonografian viestejä, vaan aistimaan ja osallistumaan rakennuksen elämään. Rationalistisen sisustuksen ainoan dekoraation muodostivat myytävänä olevat houkuttelevat tuotteet.