Pohjoismaiden Yhdyspankki ja Yliopiston päärakennuksen laajennus

Arkkitehtitoimisto Frosterus & Gripenbergin suunnittelema Pohjoismaiden Yhdyspankin toimitalo (1934-36, Aleksanterinkatu 30) on eräs suomalaisen arkkitehtuurihistorian kiistanalaisimpia rakennuksia. Kriitikot ovat nähneet pankkirakennuksen modernin mittakaavan liian suurena herkkään empire-ympäristöön. Talon tummat graniittijulkisivut näyttävät raskailta vaaleiden, rapattujen empire-rakennusten keskellä. Rakennuksen on tulkittu rikkovan Senaatintorin arkkitehtonisen yhtenäisyyden. Mutta toisaalta, sijaitseehan Yliopiston kirjastoa lukuun ottamatta muissakin torin nurkissa empire-ympäristöstä tyylillisesti, mittakaavallisesti ja historiallisesti poikkeavia rakennuksia.

Pohjoismaiden Yhdyspankkia vastapäätä sijaitseva Helsingin yliopiston päärakennuksen laajennus (Kuva 18) (Aleksanterinkatu 5) edustaa pankkiin verrattuna toisenlaista suhtautumista historialliseen miljööseen. Arkkitehti J. S. Sirén saavutti vuonna 1931 Yliopiston laajennuksesta käydyssä arkkitehtuurikilpailussa jaetun toisen sija, ja hänen ehdotuksensa valittiin jatkokehittelyn pohjaksi. Rakennus toteutettiin samaan aikaan viereisen pankkirakennuksen kanssa vuosina 1935-37.

Kadulta tarkasteltuna on vaikea uskoa rakennusten olevan samanikäisiä. Pankki on arkkitehtuurikieleltään ajanmukaisen rationalistinen, Yliopiston laajennus on puolestaan toteutettu klassiseen tyyliin. Sirénin suunnitelma on esimerkki arkkitehtuuripastissista; suunnittelija on pyrkinyt toteuttamaan uuden laajennuksen varhaisemman rakennuksen tyyliin, aivan kuin sekin olisi ollut Engelin suunnittelema. Uudessa tilanteessa menetettiin Engelin (ja arkkitehti Gustaf Nyströmin) suunnittelema rakenteellisesti moniarvoinen pihakokonaisuus, yhdenmuotoisuutta tavoitelleen esteettisen ihanteen sijaan. Aikalaissilmät hyväksyivät laajennuksen Engelin arkkitehtuurin ja tyylin mukaisena.