Moderni rakennus historiallisessa ympäristössä

Yliopiston laajennuksen historistisen ratkaisun rinnalla voi tarkastella millä tavoin moderni pankkirakennus ajanmukaisuuttaan menettämättä huomioi ympäröivän kaupunkitilan. Rakennuksella on kaksi julkisivua, jotka huomioivat yksilöllisesti kaupunkitilan johon ne liittyvät. Aleksanterinkadun puoleinen julkisivu on jäsennetty rytmikkään vertikaaleilla pilastereilla, jotka heijastavat 1920-30 -lukujen kaupallisen suurkaupunkimaiseman ihanteita. Pankin Unioninkadun puoleinen julkisivu on kaksiulotteisen eleetön. Fasadin rytmi rakentuu horisontaalin kivilimityksen ja vertikaalin ikkuna-aukotuksen vuorottelusta. Rakennuksen muurimuodosta on löydetty yhteinen teema Yliopiston julkisivun kanssa. Yliopiston rakennusdekoraatio perustui tektoniikkaa kuvaaviin motiiveihin; muurin rakenteellisuudesta kertovaan harkotukseen ja holvausta kuvaaviin arkkivoltteihin.

Julkisivun graniittimateriaalin valintaan ovat vaikuttaneet monet rinnakkaiset tekijät. Pankkirakennuksen arkkitehtuuri pyrkii luomaan vaikutelman pysyvyydestä ja vakaudesta, mikä syntyy parhaiten kivestä rakentamalla. Graniitti rakennusmateriaalina sovittuu myös ympäröivään klassismiin. Empirerakennusten rappauspinnat olivat nimenomaan kivi-imitaatioita, vaaleankeltainen kalkkikiven ja valkoinen marmorin jäljittelyä. Pankkirakennus tuo torille sen klassisen arkkitehtuurin tavoitteleman pysyvän ja aidon kivimateriaalin. Valinnan graniitin puolesta voi selittää vitruviaanisen "ekonomian" käsitteen avulla. Arkkitehdin tuli pidättäytyä käyttämästä materiaaleja, joita rakennuspaikalta ei löytyisi, ja jotka olisi tuotava sinne suurin kustannuksin. Kovan puun sijaan tuli käyttää mäntyä jos sitä oli paremmin saatavilla. Samalla tavoin piti arvioida hiekan, saven tai marmorin käyttöä, mikäli niitä ei rakennuspaikalla ollut ongelmitta saatavilla. Kiviarkkitehtuuri rakennettiin graniitista, paikallisesta rakennusmateriaalista.