1960-luku
1960-luvun
aluerakentamiselle (Kuva 14) antoi suunnan "fordistisen" tuotantoympäristön
tasapainoinen selkeytyminen. Sodanjälkeisen materiaalisäännöstelyn loppuminen
tarjosi mahdollisuuden teollisen rakennustavan, elementtirakentamisen, läpimurrolle.
1940-luvulla syntynyt arava-järjestelmä sovitettiin pitkäjänteisen suurtuotannon
tarpeisiin. Rakentaminen tapahtui suurten rakennusyhtiöiden "gryndaamina" yhtäaikaisina
alueina infrastruktuureineen. Aikakauden "lähiöt" kasvoivat kooltaan, ja ne olivat
selvästi suurempia kuin edellisen vuosikymmenen asumalähiöt. Rakentaminen oli
vähemmän luontoon sovitettua kuin aikaisemmin. Suurimittakaavaiset arkkitehtoniset
aiheet toteutuivat modernistisen estetiikan merkeissä. Rakennusmassat kasvoivat:
lamellit venyivät ja pistetalojen korkeus nousi. Vuosikymmenen lopulla modernistiset
ihanteet vaihtuivat strukturalistisiin, arkkitehtuurin sopeutuessa tuotantojärjestelmän
muotoihin.
Vuonna 1959 uusitun rakennuslain mukainen ensimmäinen yleiskaava (Kuva 15)
laadittiin Helsingissä vuonna 1960. Siinä erityisesti esikaupunkirakentaminen
oli painopisteenä. Pikatieverkoston ja raideliikenteen varaan rakennettiin keskustaan
liittyvien nauhamaisten asumalähiöiden ketjut. Nauhat suuntautuivat keskustasta
ulospäin, ei sen ympärille kuten 1950-luvun ns. sisemmällä esikaupunkivyöhykkeellä.
Yleiskaavan (Kuva 16) pohjalta syntyivät radanvarren uloimman esikaupunkivyöhykkeen
lähiöt niin Helsingin, Helsingin maalaiskunnan (myöh. Vantaan) ja Espoonkin alueille.
Kaupunkisuunnittelun kokonaiskuva muuttui toiminnoiltaan erillisten asuin-, huolto-,
työpaikka-, virkistys- ja koulutus- ja liikennealueiden muodostamaksi solukoksi.
Alueiden väliset vihervyöhykkeet sekä auto- ja julkinen liikenne muodostivat orgaanisia
soluja yhteen sitovan "liiman". Kaupunkisuunnittelu muuttui kaavoitukseksi, jossa
maankäyttöä ohjaava yleiskaava tarkentui hierarkkisesti ylhäältä päin kunkin
yksittäisen lähiön asemakaavaan. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto perustettiin
vuonna 1964 osaksi tätä suunnittelujärjestelmää.
Linkkejä:
Volker
von Bonin, lapsia Pohjois-Haagan leikkipuistossa, 1965 (Helsingin kaupunginmuseon
kotisivut)
|