Suomen Yhdyspankin rakennus
Luonnonkivi julkisivumateriaalina
Arkkitehti Gustaf Nyströmin vuonna 1898 suunnitteleman Suomen Yhdyspankin
rakennuksen julkisivu oli Helsingin ensimmäinen kokonaan suomalaisesta graniitista
toteutettu fasadi. Rakennusmateriaalina luonnonkivi oli perinteinen, olihan sitä
käytetty jo keskiajalta lähtien. Kuitenkin Yhdyspankin kaltaisen liikepalatsin
julkisivussa graniitti voitiin ottaa uutuutena käyttöön, koska nyt modernein menetelmin
pystyttiin kovaakin kivilajia muokkaamaan tehokkaasti ja täsmällisesti, klassisten
koristemuotojen vaatimusten mukaisesti. Suomen ensimmäinen luonnonkivijulkisivu
jäsennöitiin klassisesti, kova kivilaji pakotti kuitenkin Nyströmin yksinkertaistamaan
rakennuksensa julkisivuornamentiikkaa. Hangon uuden kivilouhimon graniittia käytettiin
rakennuksen julkisivussa 30-45 cm:n paksuisina lohkareina. Julkisivun takana sijaitsi
rakennuksen varsinainen kantava seinärakenne, 60 cm:n paksuinen tiilimuuri.
Kuten teollistuvassa yhteiskunnassa yleensä, myös rakentamisessa taloudellisten
tekijöiden merkitys kasvoi. Luonnonkiven käytöllä pyrittiin edistämään modernia
suomalaista kiviteollisuutta. Historiallisessa arkkitehtuurissa taloudellisuuden
käsitteellä oli kuitenkin modernista poikkeava sisältö. Vitruviaanisessa arkkitehtuuriteoriassa
"ekonomian" periaate tarkoitti rakentamisessa käytettyjen materiaalien sovittamista
rakennuspaikan tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kotimaisen kivimateriaalin käyttöönotto
merkitsi myös kansallisen ja itsenäisen, Suomelle ominaisen arkkitehtuurikulttuurin
syntymistä. Aitoa kiviainesta käyttämällä pyrittiin myös arkkitehtuurietiikan
kannalta "rehellisempään" ratkaisuun verrattuna tyylittöminä pidettyihin rappaus-
ja kipsikoristeisiin julkisivuihin.
1800-luvun lopun Suomessa kansallisen identiteetin tavoite koettiin keskeiseksi,
ja se yhdisti laajasti yhteiskuntaa ja kulttuuria. Itsenäisen kulttuurin ja sitä
symboloivan arkkitehtuurin tavoitteesta oltiin useinmiten samaa mieltä. Eri mieltä
oltiin kuitenkin siitä, millainen menneisyys ja luonne kansallisella arkkitehtuurilla
tuli olla. Kiviarkkitehtuurin käytössä syntyi fennomaanien, nuorsuomalaisten ja
svekomaanien näkökulmia seuranneet leirit. Arkkitehtina ja poliittisena toimijana
Gustaf Nyström edusti ruotsinmielisiä. Hän näki suomalaisen arkkitehtuuritradition
syntyneen Engelin arkkitehtuurissa, joka oli erottamattomassa yhteydessä muuhun
eurooppalaiseen sivistysperintöön. Nyström pyrki sovittamaan suunnittelemansa
Yhdyspankin graniittisen julkisivuarkkitehtuurin Engelin luoman klassismin yhteyteen.
|
