Uusi suurkaupunkimaisema

Uusien pankki- ja liikerakennusten myötä Aleksanterinkadun eräät osat saivat tulevaisuuteen katsovan suurkaupunkimaiseman leiman. Paikka paikoin voi aistia kuinka kadusta haluttiin muodostuvan ihmisiä kuhiseva, kiihkeä liikenneväylä. Samanlaiset tekijät huokuvat esimerkiksi arkkitehti Oiva Kallion Töölön asemakaavakilpailuun vuonna 1927 tekemästä ehdotuksesta, jonka illustraation laati nuori arkkitehti Elsi Borg. Rakennukset ja elämä niiden välissä huokuivat rauhatonta liikettä ja voimallista dynamiikkaa, mikä koettiin positiivisena, modernina tulevaisuuden ilmiönä. Näkymän kotimaa oli Amerikka.

Todellisuudessa yhdysvaltalaisen ja helsinkiläisen liikekeskusta-arkkitehtuurin välillä tuli olemaan eräs ratkaiseva ero. Chicagosta tai New Yorkista poiketen Helsingin rakentamisessa noudatettiin historiallista rakennusjärjestystä, jollaista ei uudella mantereella yleensä ollut. Amerikassa liikerakennukset eivät liittyneet suljetun ja yhtenäisen kaupunkikuvan, vaan tehokkuuden ja vapaan taloudellisen toiminnan rajoittamattomiin periaatteisiin. Suomessa, muun eurooppalaisen arkkitehtuurin tavoin uusienkin kaupunkitoimintojen ja rakennustyyppien kehitystä ohjanneet tekijät kiinnittyivät perinteisen kaupunkikulttuurin muotoihin. 1920-luvun lopun Helsingissä "kaupunkikuvan harmoniaa" perusteltiin pyrkimyksellä monumentaaliseen ja sopusointuiseen kaupunkikuvaan ja arkkitehtuurin yhtenäisyyteen.