Moderni kaupunki

Kaupunginosa kerrallaan syntyneet kaupunkilaajennukset koottiin yhteen arkkitehtien Eliel Saarinen ja Bertel Jung laatimassa Pro Helsingfors -suunnitelmassa (Kuva 9) vuonna 1918. Työ tehtiin yksityisesti liikemies Julius Tallbergin aloitteesta, kokonaisvaltaisen kaupunkisuunnittelun puolustuspuheenvuoroksi. Suunnitelmaan vaikuttivat keskeisesti modernit lähtökohdat, väestöennusteet ja uusien liikennemuotojen mahdollistamat muutokset kaupunkirakenteessa. Suunnitelmassa uuden sataman sijoittaminen oli tärkeä kysymys, julkista liikennettä hoidettiin sekä raitiovaunuin että maanalaisin. Pro Helsingfors -suunnitelma rakentui analyyttisesti, ja siihen liittyi karttojen lisäksi loistelias illustraatio. Suunnitelmassa keskustanomaista city-rakennetta laajennettiin Töölönlahtea täyttäen kohti pohjoista, uuden Kuningasavenuen muodostaessa monumentaalisen keskusta-akselin vanhan aseman ja uuden Pasilaan sijoitetun päärautatieaseman välille. Esitetty arkkitehtuuri oli klassisen selkeäpiirteistä.

Keskustalaajennuksen ohella suunnitelmassa ratkaistiin kysymys 1880-luvulta alkaen syntyneiden ja puutteellisesti suunniteltujen, kaupunkialueen ulkopuolisten esikaupunkialueiden liittämisestä kokonaisuuteen. Laajat alueet kaupungin ulkopuolella olivat spekulatiivisten puutarha- ja huvilakaupunkiyhtiöiden omistuksessa. Alueiden rakentaminen oli tapahtunut vapaasti ilman kaupungin tavoitteita ja sääntöjä, ja asumisen oli edullista ilman kunnallisia yhteisövelvotteita. Tunnetuin ja arkkitehtuuriltaan korkeatasoisin huvilakaupunkiyhtiöistä oli Kulosaari (1907) Helsingin maalaiskunnassa. Saarinen hahmotteli kaupunkia ympäröivälle alueelle raitiovaunu- ja rautatieverkon varassa toimivien satelliittikaupunkien ketjun hajauttamaan tulevaa kaupunkikasvua. Nämä tytärkaupungit olivat vanhaa kaupunkia väljempiä. Niihin suunniteltiin sisäkkäin rakenteeltaan suljettu urbaanin rakennustavan ydin, toisiinsa kytkettyjen pientalojen vyöhyke ja uloin omakotitalojen alue. Satelliittikaupungit rajautuivat toisistaan viheraluein.

Koska suunnitelma oli ulotettu Helsingin kunnallisten rajojen ulkopuolelle, sen toteuttaminen olisi ollut vaikeaa. Suunnitelma jäi visionääriseksi arkkitehtuuripuheenvuoroksi, jonka kylvämät modernin kaupunkisuunnittelun periaatteet toteutuivat vasta paljon myöhemmin. Esikaupunkeihin liittyviä kysymyksiä ja erityisesti keskusta-alueen järjestelyä Töölönlahden ympärillä on pohdittu moneen otteeseen 1920-luvulta nykypäivään asti. Varsinaisella kaupunkialueella urbaani rakentaminen jatkui vaihtelevissa muodoissa aina toiseen maailmansotaan asti. Kasvu oli eurooppalaisittain voimakasta. Teollistuvan kaupungin kasvu alkoi 1870-luvun puolivälissä 24 000 asukkaasta, vuosisadan vaihteen jälkeen rikottiin 100 000 asukkaan raja. Toiseen maailmansotaan mennessä kaupungin asukasmäärä oli kasvanut jo 250 000 henkilöön. Kantakaupungin väkiluku oli suurimmillaan 1950-luvulla noin 300 000 asukasta.