Minun oppiaineeni: Antti Lohikoski ja kasvatustieteet

Motivoitunut sekatieteilijä

Kun Antti Lohikoski kertoi tietoliikenneasiantuntijan paikkaa hakiessaan opiskelevansa työn ohessa kasvatustieteitä, hän joutui hieman perustelemaan valintaansa. Antti oli aina ollut matematiikassa ja fysiikassa lahjakas, ja hän oli valmistunut ammattikorkeakoulusta insinööriksi. Reilu kaksi vuotta sitten hänellä heräsi kuitenkin ajatus jatko-opinnoista kasvatustieteiden parissa. ”Haluan tehdä töitä mieluummin ihmisten kuin koneiden kanssa,” Antti toteaa hymyillen.

Antti oli tehnyt joitakin sijaisuuksia ammattikoulussa, kun hän kuuli mahdollisuudesta pätevöityä opettajan ammattiin suorittamalla työn ohessa pedagogisten opintojen kokonaisuus. Pätevöityminen on tarkoitettu sellaisille opettajan virassa toimiville, joilla ei opettajan pätevyyttä ole.

Haaga-Heliassa sisäänpääsyvaatimuksena oli tietty määrä pisteitä, joita sai muun muassa opetuskokemuksesta ja kasvatustieteellisistä opinnoista. Antilla oli vain osa perusopinnoista suoritettu, eikä hän tullut valituksi. ”Päätin, etten rupea heittämään vuotta hukkaan,” hän kertaa. Antti päätyi ensin Espoon työväenopistoon suorittamaan kasvatustieteen perusopinnot, jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan Avoimessa yliopistossa. Avoimessa oppiaineeksi valikoitui kasvatustieteet (yleinen ja aikuiskasvatustiede). Aikuiskasvatustiedettä opiskelleet työllistyvät useimmiten koulutus-, organisaatiosuunnittelu- tai henkilöstörekrytointitehtäviin.

Espoon työväenopisto on yksi yli 40 oppilaitoksesta, jotka tarjoavat Avoimen yliopiston opintoja. Avoimissa yliopisto-opinnoissa opettajat, kurssisisällöt sekä tenttivaatimukset ovat samat kuin Helsingin yliopistossa muutenkin, mutta opiskelu on joustavampaa. Antille joustavuus on ollut välttämätöntä: ”Olen työssäkäyvä ja perheellinen, joten opiskeluni alkaa kympin uutisten jälkeen kun lapsi on saatu nukkumaan ja ’arkipäivä on paketissa’.”

Antin kursseilla ryhmätapaamisia tai luentoja on ollut noin kerran viikossa, mutta muuten opiskelu on melko itsenäistä. Avoimen kurssitovereista on muodostunut yhteisö, josta saa tukea ja apua. Taannoinen työhaastattelu sujui loppujen lopuksi hyvin, ja Antin palkannut teknisen asiakaspalvelun yritys saa häneltä kiitosta kannustuksesta opintoihin ja joustavuudesta työaikojen suhteen.

Kohti uutta tutkintoa

Antin tavoitteena on alusta asti ollut valmis tutkinto. Avoimessa yliopistossa ei voi suorittaa koko tutkintoa, mutta Avoimessa suoritetut opinnot voi sellaisenaan liittää tutkintoon, mikäli myöhemmin saa tutkinnonsuoritusoikeuden Helsingin yliopistoon. Antin suunnitelmana onkin hakea Helsingin yliopistoon ja ”viedä opintopisteet mukanaan”. 

Antti suosittelee Avoimen opintoja kaikille, mutta erityisesti niille, jotka eivät ole tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseensa. ”Jos Avoin ja sen yhteistyökumppanit eivät tarjoaisi tällaista opetusta niin enhän minä tietäisi opettajakoulutuksen mahdollisuudesta ja raataisin niitä insinöörintöitä täysin tietämättömänä mistään,” toteaa Antti pilke silmäkulmassa.

Avoimessa on helppo kokeilla uusia aloja, vaikka ne olisivat hyvinkin erilaisia kuin oma ala, kuten Antin tapauksessa. Erot heijastuvat luonnollisesti myös opiskelukäytäntöihin: Insinööriopinnoissa tentteihin lukeminen oli laskemista, joka sujui Antilta melko vaivattomasti. Kasvatustieteiden tenteissä ei matematiikkaa tarvita, ja tenttimateriaalien pänttääminen onkin ollut uusi asia. ”Harjoitellaan koko ajan!” Antti kuittaa.

Mutta miten Antti jaksaa lähes ympärivuorokautista aikatauluaan? ”Eikö nämä tummat silmänaluset näy?” Antti kysyy nauraen ja jatkaa, ettei työ- ja perhe-elämän sekä opiskelun yhteensovittaminen olekaan aina ollut yhtä juhlaa. Rumba on väliaikaista, mutta mahdollistaa pysyvän elämänmuutoksen. ”Eihän ne kuuden tunnin tirsat opiskelun ja aamuherätyksen välissä herkkua ole, mutta koska sitä itse haluaa oppia niin tilanne on eri kuin vaikka peruskoulussa. Sieltä se motivaatio tulee.”

(julkaistu 3.7.2012)