Hallinnon ja organisaatioiden tukimuksen linja

Hallinnon (julkis-hallinnollisen) linjan, opetuksen ja professuurien eriytyminen alkoi 1960-luvulla. Tuolloin valtion, kuntien ja (puolijulkisten)organisaatioiden ekspansio alkoi. Julkisyhteisöt ja organisaatiot muodostivat uuden ja omalakisen tutkimuskohteen ja ilmiökentän. Hallinnon legalistisesta ja päällikkövaltaisesta hierarkiasta, perinteen peukalosäännöistä ja käskytyssuhteista on monessa suhteessa vapauduttu. On tultu rationaalimpien, tasavertaisempien sopimuskäytäntöjen ja konflikteja ja vaihtoehtoja punnitsevan hallinnoinnin suuntaan. Myöhemmin tutkimuskohteet ovat kansainvälistyneet ja niiden tehokkuus- ja kehittämisideat ovat dynamisoituneet, viestinnällistyneet ja muuttuneet. Perinteisen byrokratiamallin, policyanalyysin (julkisten päätösten ja palveluiden synty, tehokkuus ja vaikutukset), suunnitteluideologioiden ja julkisen valinnan ja hyödykkeiden teoriat eivät enää kata koko tieteenalaa.

Uusi hallintoajattelu ja päätöksentekomallit verkottuvat, rikkovat asiantuntija- ja hallintosektoreita sekä tukeutuvat epävirallisiin toimijoihin: tutkimuskohteiksi nousevatkin esimerkiksi välillinen julkinen hallinto, sosiaalisen moniarvoisuuden periaatteet ja tulosvastuun ideaalit rahasidonnaisen tehokkuuden puristuksessa. Moderni johtajuus ja "henkilöstön kehittäminen" ovat nousseet erääksi suuntautumisvaihtoehdon painopisteeksi. Hallinnon tutkimus voi olla yhtä lailla teoreettista kuin käytännöllistäkin. Päätösten implementaatio (täytäntöönpano ja toteuttaminen) on aina muodostanut oman problemaattisen ja kriittisen vaiheen hallinnon tutkijoille. Vallankin arviointitutkimus (evaluaatio) - joka nykyisin jakautuu useisiin koulukuntiin - on lähentänyt kiistellyinkin tavoin tutkimusta ja käytäntöä.

Tällä tutkimus- ja opetusalueella on haluttu arvioida kuinka 'hallinto'(käsitys) vaikuttaa sosiaaliseen toimintaan ja kuinka sen käytäntö vaikuttaa takaisin hallintoon ja koko yhteiskunnalliseen hallintajärjestelmään. Hallinnon heuristiikka ja semiotiikka auttavat ymmärtämään hallinnon toimijoita, käytännön ajattelutapoja ja oppimisprosesseja. Näin on haluttu pitää näpeissä hallinnon reaalimaailma ja pitää yllä sen monenlaiset määritykset: yhtä lailla titeellisen kritiikin ja teorian, käytännöllisen toiminnan kuin kehittämisenkin näkökulmat. Hallinnon metodologiat varioivat: on tukeuduttu yhtä lailla hallinnon ideaalimalleihin, funktioihin, vertailuun kuin myöhemmin myös hallintoon kulttuurina tai kielipelinä. Hallinnolliset tietojärjestelmät ovat kuuluneet jo jonkin aikaa opintolinjan osaksi: niiden rooli, vallan kritiikki ja kehittäminen osana yhteiskuntapolitiikkaa sekä päätöksenteon tehokkuutta, julkisuutta ja demokratiaa.