Politiikan tutkimuksen linja

Tämän verkkokurssin ja Berndtsonin oppikirjan perusrakenne seuraa pitkälle yleisen valtio-opin kehitystä. Yleisen linjan piiriin ovat liittyneet länsimaisten (kansallis)valtioiden historia ja identiteetti sekä tehtävien muutos. Globalisaation aikakaudella puhutaan paljon kansallisvaltioiden demokratioiden ongelmista, globaalin pelivaran puutteesta tai jopa kansallisvaltion kuolemasta (Ulrich Beckin "säiliöyhteiskuntien" lopusta) . Samaan piiriin kuuluvat myös (historiallisesti ja kulttuurisesti) vertailevan politiikan tutkimuksen perinteet kuten pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden ja -yhteiskuntien vertailu sekä niitä kannattavat ideologiat. Vallan muuttuvat resurssit ja vallankäytön tavat kuuluvat valtio-opin ytimeen - niiden avaaminen (tiedon, yhteiskunnallisten verkostojen, talouden ja globaalin pääoman) on yksi tämän suuntautumisvaihtoehdon kriittisistä tehtävistä.

Oppialan teoreettinen ja metodologinen yhtenäisyys ja klassikkoreflektiot, näiden koettelu ja opiskelijakohtainen räätälöity omaksuminen ovat olleet osa yleisen orientaatiolinjan opetusta. Samalla on haluttu valvoa tieteenalan kriittistä autonomiaa. Valtion, kuntien ja EU:n sekä poliittisten insituutioiden rooli ja tehokkuus ovat jääneet monesti tämän linjan harteille. Poliittinen kulttuuri, ideologiat, merkitysten, symbolien ja myyttien maailma ja kieli ovat kasvattaneet merkitystään tutkimusalueina ja aineistoina. Tiedon ja kommunikaation (poliittisen viestinnän ja median) sekä markkinaperustaisten asiantuntijuuksien (merkityksen) kasvu kuuluvat myös yleisen suuntautumisvaihtoehdon alaan.

Politiikan aikaan, tilaan ja kieleen (retoriikka, diskurssit, käsitehistoria) sekä biopolitiikkaan liittyvät tutkimustasot eivät enää ole harvinaisia. Poliittisia toimijoita ei enää jäsennetä vain yksilöllisestä käyttäytymisestä käsin tai kollektiivisten toimijoiden arkena, vaan pohditaan perinteisten poliittisten lojaliteettien rapautumista, uusia yhteiskunnallisia liikkeitä, individualismia, verkostoja ja kaikkien poliittisten toimijoiden keskinäissuhteita, reflektiota ja identiteettipolitiikkaa. Poliittisten toimijoiden ja kulttuurien viestinnälliset ja sidossuhteet ja verkostot (järjestöelämä, talous, uudet alueet ja globaalit verkostot - lähitieteet) sekä näiden kulttuuriset pääomat ovat usein nousseet yleisen suuntautumisvaihtoehdon lukulistoille.