Emme tarvitse enää opettajaa tai valvojaa luokkahuoneessa ollaksemme 'hiljaa', kaivelematta kolojamme, nypistelemättä tai fyysisesti häiritsemättä muita opiskelijoita. Emme leiki, rakastele tai paini - heitä kärrynpyörää - luokkahuoneessa, vaikkei opettaja ja hänen apurinsa koko ajan katsellaan ja karttakepillään vartioi meitä. Luovumme mielihyväperiaatteista tai siirrämme ja panttaamme nautinnot ja sopivankokoiset kurittomuudet niille suunnitelluille paikoille ja ajoille. Olemme fiksuja - me teemme sen itse, luovumme leikkimästä ja karaistumme, saavutamme oppimistuloksia ja todistuksia. Silti luokkahuone, sen rivit ja istumajärjestys ovat jääneet optimaalisesta modernin ajan alun (katse)kontrollirakenteesta (1600-luvun jälkeisestä luostarikoulusta) elämään - emmekä aikuisenakaan usein kysy, miksi pulpetissa-istuminen on sellaista kuin se on, koululaisen itsestäänselvää! Olemmeko oikeasti "ikuisia koululaisia"? Mitä tehokasta ja kevyttä siinä on?
Meille suomalaisille sivilisoituminen on tapahtunut suhteelliseen myöhään. Meille on aika vaikea suhtautua kriittisesti esimerkiksi koululaitokseen. Viemme vaikka väkipakolla lapsemme ainoaan mahdolliseen oppimisen ahjoon - itki lapsemme tai ei "leikin kuoleman" edessä. Toiseksi esimerkiksi; Jouko Turkan tv-sarja -tulkinta Kiven "Seitsemästä veljeksestä" halusi osoittaa dramaattiset veljesten polut "metsäläisestä" (puoli-animaalisesta, sivistymättömästä) "kylille" (siisteyteen, rippikoulun ja lukutaidon ja lopulta pyhan perheen piiriin). Mikä voikaan olla oivallisempi sivilisaatio(vallan) tarina. Mutta miksi vieroksuimme kuvausta ja turkkalaista fyysistä teatteria. Ehkä emme uskalla tunnustaa/tunnistaa 'esimodernia' meissä - näin lähellä, 1700-1800 -luvuilla? Kriittinen koulukunta (klassikot Horkheimer ja Adorno 1972) on omalla komealla tavallaan jäjittänyt läntisen valistuksen ja itsekurin alkuperää (Weberin ja Habermasin tapaan). Heidän mukaansa juttu alkaa Odysseuksen retkiltä, jolloin hän pystyi ohittamaan seireenien saaren viettelykset. Hänhän sidotutti itsensä ja miehistönsä tavalla, että lautta saattoi ohittaa saaren ja sen eroottiset viettelykset, potentiaalisen kuoleman. Tulevat satamat olivat mahdollisia Odysseukselle! Ovatko ne meidän koulujamme, nokioitamme ja itsehoitomenetelmiämme?
