Historiallisia valta-ajatuksia ja -bunkkereita vastassa voi olla myös poliittisia oppeja, mutta Foucault väheksyy 'politiikkaa' valtasuhteiden kyseenalaistamisena, jolloin hallitseminen/hallinta jotenkin väistyisivät. Vallan paljastaminen, loukkaaminen, sen muuttaminen tai siitä vapautuminen (emansipaatio) ei ole mahdollista täydellisesti. Sen luonne voi muuttua. Michelin sivilisaatiokritiikki jäsentää vallan aina läsnäolevana, mutta muuttuvana ja produktiivisena. Se ei henkilöydy, se on pikemminkin osaamisen resurssi tai kyky, joka joko on meillä tai sitten ei. Valtakentillä törmäämme toisiimme, valta on toimintaa näillä kentillä.

Valta ei ole vain ylivaltaa, pakkoa tai väkivaltaa tai sanktion uhkaa, pikemminkin se on jotain abstraktimpaa ja produktiivisempaa, monimutkainen strateginen suhde. Se ei ole siis vain kyky toteuttaa jotain tai A:n valta B:hen tai A:n tapa saada B tekemään jotain. Näin esim. opettajan kysyvä ja dialoginen (klassinen) auktoriteetti väkivallan, legaalin hallitsemisen, pakkovallan ja manipulaation maailmassa ei palaudu yksinkertaisiin vallan malleihin. (Vrt. näkymättömästä vallasta, sosialisaatiosta ja miesten vallasta, Berndtson 1996, 37-38, 43, 124-25 ja 136-38.)