Polemiikki arkkitehtuurista ja sen jälkimodernistisuudesta pirstoo meidän käsityksiämme yhtenäisestä rakennustaiteellisesta ympäristöstä. Globaaliriskit tekevät (Tsernobylin jälkeisestä)Telluksesta yhteisen paikan ja riskin meille kaikille - halusimme tai emme. "Toimi paikallisesti - ajattele globaalisti" motto kuvaa kansallisten rajojen madaltumista. Monet hyvinvoivat nuorisosukupolvet identifioituvat uusien globaalien (hybridien, miksattujen) kulttuurien, foorumeiden ja tilojen tasolla, eivät enää kansallisten, kollektiivisten tai kiinteiden (yhteisö)paikkojen piirissä. Onko maailma täällä tänään - median kaukonäkijän (saksal. 'Fernsehen') katseella havainnoituna? Vai nousevatko uudet etniset jaot (Idän uskonnot) vanhojen kylmän sodan tilajakojen paikalle? Tarvitsemmeko uusia vihollisia tai viholliskuvia, "toisia" (jotka asuvat siellä) oman eheytemme ja identiteettimme takeeksi?

Aikataulut ovat poliittisia. "Tehtaan pillin" (palkkatyön) vankila ei vielä ole kuollut, vaikka (ei enää kontrolloituun työaikaan, pakkoon tai fyysiseen paikallaoloon sidottu) tulosvastuuideologia tunkeutuukin voimalla elämäämme. Koko elämän jatkuvaa 'tuloksentuottamista' ja jatkuvaa koulutusta käydessämme tuloksen tuottaminen ja sen tuottamat (kulutus) palkinnot ovat jo niin sisäistettyjä, ettemme enää laske aikoja (ylitöitä) ollenkaan tai erota työnteon paikkaa ja kotia. (Avoimen)Yliopisto-opiskelijan lukujärjestys voi olla vankila, työelämä-aktiviteetteihin sidottu muutoslupaus tai loppuun saakka trimmatun itsekurin ilmaus: kulttuurin hyvän maun tai edistyksen mittari, hyvän todistuksen tae! "Time is Money!" - ajatus leviää ympäri maailmaa Lapista Kiinaan ja Euroopan syrjäkylille.

Tuotantoaikataulujen rinnalle nousevat kulutusaikataulut: lomat, (alennus)myynnit, sesongit, vuodenajat, tv-ohjelmasarjat, monistettavat tuotteet ja palvelut, ääni- ja kuvatallenteet - 'sarjallisuus', kulttuurituotteiden markkinoistuminen ja toisto tuovat palvelut kaikkien ulottuville, mutta samalla ne usein käyvät esimerkkeinä vapaa-ajan valinnan ohuudesta tai 'vieraantuneisuudesta'. Valinnat eivät aina olekaan niin omia ja yksilöllisiä, vaan saattavat olla ilmaus globaalista kollektiivisesta yksiulotteisuudesta (Coca-Cola ja 'kauniit-ja-rohkeat' -sarjat kansainvälisinä ikoneina), kompensatoriikasta (tavaralla korvataan jotain henkisempää tai suvereenimpaa) tai arjen tyhjyydestä.

Moderni politiikka on monessa suhteessa ihmisen sosiaalistumisen ja kasvun aikataulun suunnittelua ja takaamista. Oman ajan ja turhan sekä leikin ajan 'Panttauksen' takana odottaa maailma. "Kun koulu päättyy, niin elämä alkaa." Ajatus länsimaisesta itsekurista ja instrumentaalisesta (Weberin tavoiterationaalista) valistuksesta sisältää oman tilan- ja ajankäytön ekonomiansa. Juuri aikaa ja tilankäyttöä sääntelevä kulttuurimme ja sen edellyttämä sofistikoitunut itsekuri on "fiksuutemme" salaisuus. "Mustat miehet kiikkuvat keinuissaan" - "Me hikoilemme, valistamme itseämme, luovumme leikistä ja pelistä, teemme töitä." Pohjanmaalla todettiin kouluikäisen iltapäivistä ja illoista: "Ei pirä lasketella ('laskea mäkeä', KP) ja leikitellä - perse penkkiin, katse kelloon ja voit päästä elämäs etehenpäin!"