Traditio viittasi perinteisiin usein näkymättömiin vallan perusteisiin. Legaalis-byrokraattinen malli nojaa yhteiskunnallisten päätösten ja niiden valmistelun avoimuuteen, laillisuuteen (lait, säännökset ja proseduurit) ja byrokratian laajentamiseen. Rationaalisen hallinnan kehitys ankkuroituu tehokkaan talousjärjestelmän kehitykseen (tilinpito, budjetointi ja talouden johtaminen). Weberin historiallista kehitystä kuvaava ideaalimalli, byrokratia, on teknisesti ylivoimainen ja universaali periaate. Se voittaa alaa yhtä lailla julkisissa kuin yksityisissäkin organisointitavoissa. Julkisten ja kirjallisten sääntöjen laadinta sekä virkojen toimivaltapiirit ovat johtamistavan kulmakiviä. Niiden relevanssin ja rajojen määrittely ja koulutuksen saaneen virkamiehistön kyky hallita teknisin säännöin toimivaa kokonaisuutta kuuluvat byrokratian kuvaan.
Samoin Weber alleviivaa sitä, ettei hallintohenkilöstö omista virka-asemaansa enempää kuin tuotanto- ja hallintavälineitäkään. Näin virkamies on henkilökohtaisesti vapaa ja auktoriteetin alainen vain virkavelvolisuuksiensa osalta. Rekrytointi tapahtuu ammattipätevyyden ja vapaan sopimussuhteen perusteella. Hallinnon kokonaisuus ja virat on organisoitu tiukan virkahierarkian mukaan, joka luo perustan myös koneiston valvonnalle, valitussuhteille ja kurille sekä toimenhaltijan eläkkeelle ja palkalle. Virka on hoitajansa päätyö ja urallaan hän ylenee virkaiän ja ansioiden perusteella, joita arvioi esimies. Oma etu, emootiot tai traditionaalinen mielivalta eivät siis haittaa byrokratian ideaalimallia.
Karismaattinen johtajuus ja legitiimin vallan resurssi liittyy jonkin yksilön poikkeukselliseen kykyyn tai symboliseen merkitykseen, (ilmaisu)voimaan, pyhyyteen, sankarillisiin tekoihin tai esimerkillisyyteen. Usein kyse on myös poikkeuksellisista poliittisen järjestelmän vaiheista - kriisistä, jolloin sen traditioiden tai hallinnon laillisten konventioiden avulla ei kyetä ratkomaan politiikan isoja ongelmia. Joku tulee, osoittaa suuntaa ja "laittaa kellon taas käymään" - ja se 'jokin' on karisma. Tutkijat kiistelevät karisman määrittelystä, mutta useat weber-eksegeetikot ("mitä-weber-todella-sanoi"-lähilukijat) ovat sitä mieltä, että juuri tämä 'jokin, erityinen' -extratekijä kaikessa määrittelemättömyydessään, ilmaisu- ja luottamusvoimassaan muodostaa karisman (auktoriteetin, auran). Karismaattisten johtajien resurssit todella poikkeavat uskonnosta, sotilaallisesta ja muista macho-auktoriteeteista (Hitler, Lenin, Mannerheim, Kekkonen, Saddam Hussein) matriarkaalisen, 'herkän', eettisen ja esteettisen suuntaan (Olof Palme, Gandhi, Tarja Halonen tai Joschka Fischer)?
