Tämä voi tapahtua esimerkiksi Michelsin tapaan, joka halusi osoittaa Saksan sosialidemokraattisen puolueen oligarkkisuuden kaikista puolueen kansanvaltautopioista huolimatta. Samaa voi yrittää myös sellaisten vihreiden ja feminististen ryhmien ja puolueiden suhteen, jotka julistavat elävänsä ilman organisaatiota ja johtajia. Samoin voi kyynisesti miettiä, sitä vaihtuvatko suomalaiset talouspoliittiset eliitit vaaleissa vai vaihtuvatko vain vanhoja taloudellissosiaalisia etuja ajavat "kasvot"? Ovatko presidenttien perässähiihtäjät aina samat miehet - pysyvät valtiovierailujen delegaatiot? Vanhan talouspolitiikan aikana eli sitkeästi vitsi paperiteollisuuden D-standardista. Kun selluloosatehtaiden käyttöaste laski, tehdassammioiden sellun pinta putosi D-tasolle: välittömästi tämän jälkeen insinöörit soittivat hallituksen talousministereille ja seuraavana päivänä tehtiin tarvittava Devalvaatio ja paperikaupan kilpailukyky ratkaisevasti parani ja Suomen talous tervehtyi.
Esimerkki puhuu suomalaisen politiikan riippuvuudesta yhdestä tai harvoista taloudellisista eliiteistä (sektoreista). On myös väitetty, että Ruotsissa on ollut avoimempi demokratia kun siellä on ollut enemmän eliittejä taloudellisista, infrastruktuuri-, koulutus- ja teknologiapolitiikoista kilpailemassa. Suomessakin tilanne on nyttemmin toinen, metallin ja 'high-techin' noustessa metsäsektorin rinnalle - toisaalta paljon puhutaan "Nokia-Boys-networkista" uutena suomalaisena eliittinä. Jos siis eliittejä on enemmän kuin yksi, ne kilpailevat: monopolit ja vallan kartelliasemat murtuvat keskinäisen toran ja monipuolisen julkisuuden oloissa. Jo vanha Montesquien oppi vallan kolmijaosta (toimeenpano, lainsäädäntö ja tuomio) nojaa samaan ajatukseen estää vallan keskitys, "panna herrat kyräilemään toisiaan".
Monesti myös vallankeskityksen ja yksipuoluemaissa poliittisen kulttuurin muutosta voi hyvin analysoida eliittien kierron ja murrosten avulla. Voi esimerkiksi kysyä, mikä sai Neuvostoliiton vanhan eliitin hyväksymään uuden sukupolven teknokraatin Gorbatshovin valinnan neuvostojohtoon? Miten tällainen siirtymä oli mahdollinen? Oliko tähän eliitinkierron uuteen vaihteeseen syynä pelko, minkä Gorbatshov eksplikoi: jollei mitään tapahdu maan kilpailukyvyssä ja teknologisessa kehityksessä ja asevarustelu vie valtaosan kansakunnan resursseista, on seurauksena kehitysmaakierre, myös vanhalle eliitille? Siksi piti neuvostokansan raitistua, edetä "oikeasti" teknisessä tehokkuudessa ja tehdä aseriisuntasopimuksia?
