Tiedotusvälineiden kautta voidaan myös elävöittää uusia poliittisia maailmoja ja yksiköitä - tietoisuus omasta valtiosta, oman puolueen linjasta tai kansainvälisistä suhteista on kehittynyt juuri median avulla. Tiedottamisen teknologioita voi käyttää myös suoraan hyväksi. Jo Lenin ylisti elokuvaa mullistavana vallankumouksellisena tekniikkana ja näki sanomalehdistön ei vaan kollektiivisena propagoijana ja agitaattorina vaan myös organisaattorina; Kekkonen ryyditti ensimmäistä presidentinvaalikampanjaansa taitavasti hänen karismaansa tukevalla mainoselokuvalla (1950). Puhe viime vuosikymmenien imagoista ja mediadraamoista ei tee oikeutta kirjoitetun ja liikkuvan kuvan viestinnän, retoriikan ja sankareiden historialle.

Viestintää voi nykyisinkin hyvin käyttää myös yhteiskunnallisten liikkeiden ja puolueiden sisällä, osana imagopelejä, organisointi- ja rekrytointikulttuureja. Mutta tietenkin juuri joukkoviestintä (julkisen sfäärin ilmiönä) kiinnostaa erityisesti poliittisia toimijoita, koska sen merkitykset ja tiedot helposti muodostuvat osaksi demokraattista keskustelua ja yhteiskunnan järjestystä sekä sen legitimiteettiä. Jo 1970-luvun viestintäpoliittinen komitea alleviivasi sitä, kuinka jokaisella kansalaisella pitää olla viestintäpoliittisen subjektin asema - lähettää ja vastaanottaa pluralistisissa tiedotuspoliittisissa olosuhteissa. 1990-luvulta saakka on korostetu mediakasvatuksen ja -lukutaidon merkitystä.

Yhtä lailla kun meidän "pitää tietää" mitä TV:n uutinen Lähi-Idän tilanteesta meille kertoo tai mitä uusi gallup-tieto kokoomuksen uuden puheenjohtajan kannatuksesta voisi poliittisesti merkitä, meidän tulee osata kritisoida sitä, kuinka uutiset eri uutistoimistoissa ja kanavilla tuotetaan ja kuinka kyseenalaisesti tilausgallupit tuottavat objektiivista tietoa. Uutiset politisoituvat monin tavoin. Monet hermeneutikot ja politiikan kielitieteilijät ovatkin sitä mieltä, että kun tiedon perspektiivisyys (kontektisidonnaisuus) paljastuu ihmisille, poliittinen vapaus voi alkaa! Usein uutiset ja TV-raportit osoittautuvatkin vanhan rituaaliseksi toistoksi tai näkökulmiksi asioihin, joiden avulla meihin saadaan mediapalvelun (maksullinen nettiyhteys, iltapäivälehti, tv-kanava) ostoon johtava 'shokki'vaikutus, aavistus uutisen (tuotteen) 'uutuudesta'.

Katso Valaskiven pääkirjoitus Tiedotustutkimus -lehdestä, 3/01: "terrori kytkee merkitykset uudelleen"