(a) institutionaalisia (oikeusjärjestyksen takaamat asemat kuten yliopisto, armeija kirkko tai Mannerheimin lastensuojeluliitto, jolloin nämä 'viranomaiset' vaikuttavat yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja toisiin viranomaisiin sekä hoitavat virallisia kansalaisyhteiskuntaan ulottuvia, verkostomaisia, informaaleja ja räätälöityjä pojektejaan)

(b) assosiatiivisia (demokraattisille yhteiskunnille ominaiset vapaaehtoisen yhdistymisen perustoimijat kuten ay-liike, työnantajajärjestöt, urheilu-, ystävyys- ja rauhanjärjestöt, joilla on neuvottelu-, lausunto- ja yhteistyösuhteet viranomaisten kanssa)

(c) ei-assosiatiivisia (ei-muodollinen asema kuten perhe- ja sukuryhmät ja etniset ryhmät, kastit ja yhteiskuntaluokat, jotka eivät suoraan tai sellaisenaan eksplikoi kantojaan tai "saa ääntään kuuluviin")

(d) anomisia (tilapäinen ja ekspressiivinen sekä punktuaalinen, piste- tai teemakohtainen projekti, mielenosoitus tai mellakka jotain tiettyä tarkoitusta tai teemaa varten, jolloin tähän kategoriaan voisivat kuulua monet 60-luvun yhdenasian liikkeet, uudet yhteiskunnalliset liikkeet ja monet 2000-luvun taitteen globaaliliikkeet; joskus näitä aktionistisia toimia käytetään myös välineellisesti - isompien organisaatioiden käsikassaroina tai (kansandemokraattisen) "kansanrintaman" rakentamisessa - joskus nämä yhdenasian liikkeet taas pyrkivät yhdistymään tai liittoutumaan assosiatiiviseksi liikkeeksi ja saamaan pysyvämpiä asemia)