Ihminen on oman onnensa seppä
Yli 90% nuorista suomalaisista työttömistä (15-29 v.) hyväksyy ainakin jossain määrin väitteen, että "ihminen on oman onnensa seppä" (NUORA 1998). Tämä osoittaa ainakin nuorten oman individualistisen eetoksen ja tulkinnan siitä, miten yhteiskunnallinen tulevaisuus määräytyy.
Myös monet muut tutkimukset viittaavat siihen, että kevyet jälkimateriaaliset ja yksilökohtaista vapautta ja itsensä toteuttamista sekä omintakeista ja uutta identiteettiä hakevat arvot ovat nousussa. Nuoret äänestäjät valitsevat - jos yleensä menevät vaaliuurinille -ennemmin yksilöitä kuin puolueita; puolueiden toiminnassa yksilöt (imagot) nousevat. Nuorten osallistumista koskevissa tutkimuksissa monien kollektiivisten tai vaalidemokratiaan liityvien osallistumistapjen suosiot laskevat, mutta yksilölliset osallistumisrepertuaarit - monesti epäviralliset, jopa radikaalit keinot, protesteista graffiteihin - saavat lisää kannatusta. (Esim. Pesonen-Sänkiaho-Borg 1993.) Näin irtonaiset äänestäjä- ja osallistujaryhmät voivat myös uudella tavalla politisoida tilanteita - 'yllättää', nopeasti muuttaa aktioiden suuntaa, median kuvakulmia ja vaalien voimasuhteita. "Linnalaisen" kollektiivinen ja "yrmy" marssi puoluekarsinoissa jatkui pitkään samoissa asetelmissa, vasemmiston ja oikeiston kannatussuhde muuttui vain hiukan 1910-luvulta 1960-luvulle. Kriisit ja sodat tietenkin muuttivat myös poliittisia voimia.
Kollektiivinen osallistumiskulttuurin monet piirteet haipuvat: sukupolvi- ja rakennuskertomukset rapautuvat työläisen ja talonpojan oikeuksien laajentamisen myötä; päämäärä-keino -rationaliteeti voi murtua; alueelliset, kisälliperinteet ja ideologiset kollektiivit katoavat; kristillinen, työ- ja sotilasperäinen kollektiivisuus ja ohjelmakieli jäävät historiaan; elämänkestävä mukaanheittäytyminen ideologisten vahtoehtojen puolesta tai niiden varassa vähenee. Toisaalta yksilöllisyys heijastuu monissa suunnissa: markkina- ja mediaperustainen tarpeentyydytys, yksilökohtainen kyyninen ja sarkastinen asenne euro- ja kansallisen poliittisen (vaali)asetelman edessä; elämyksellisyys, kokeilut, tilanteellistuminen - 'pleasure-periaate' (mikä-tuntuu-hyvälle) yhteiskunnallisen onnistumisen ei-juhlallisena, mutta legitiiminä, perusteena; subjektiviteetti ja identiteettityö keskiössä; arvorationaalisuus; oma keho tai eläinsuojelu itsenäisen poliittisen ilmaisun kenttinä; sukupuoli (gender), luonto ja 'globaali' politisoitavina maailmoina.
Messiaaninen Beck yksilöllistyvän maailman 'zeitgeistina'
Riskiyhteiskunnan teoriassa (Beck 1993) nähdäänkin juuri poliittisen vastuun yksilöllistyminen poliittisuuden kasvuna, ala- ja elämänpolitiikan kasvuna. Enää eivät vastuulliset kansakunnat tai poliittiset liikkeet voi esittää naiiviin kasvuajatukseen tai lineraariseen kehitykseen liittyviä helppoja utopioita, lupauksia "hyödykkeista" (paremmat eläkkeet, laajemmat lomat) vaan monessa suhteessa edessämme on riskejä, "haitakkeita". Kollektiivienkaan maailma ei voi toimia meidän puolestamme. Palkkatyö voi loppua ja työpaikat paeta alta; ekologinen kriisi ei kysy valtakunnan eikä kollektiivirajoja, yksilö on vastuussa sen edessä jollei muusta niin itsestään; maailman ongelmat ovat olennaisesti yhteisiä ja globaaleja, ne huutavat meiltä monenlaista vastuuta; kasvun ja materian mannaa ei yksinkertaisesti riitä kaikille; teknologiat - esimerkiksi geenimanipulaatio - tuovat uusia riskeja yhtä lailla kuin hallitsevat entisiä.
Yksilöiden elämä ei ole muussakaan suhteessa standardista, vanhojen normien ja suunnitelmien mukaista, hallinnassa: elämäntavan, parisuhteen, identiteetin ja (pysyvän) ammatinharjoittamisen valinnat ovat auki. Yksilön on viime kädessä itse tehtävä ratkaisunsa, oltava refleksiivinen (myös eettisesti ja poliittisesti) omien yhteiskunnallisesti ja globaalisti merkityksellisten ratkaisujensa edessä. Epävarmuus ja standardien puute ja elämänhaasteiden yksilöllistyminen antaa paradoksaalisesti tilaa juuri yksilökohtaiselle valinnalle ja politiikalle. Riskien kohtaaminen ja kriisi ovat aina olleet avoimia paikkoja, poliittisen muutoksen mahdollisuuksia. Asiat eivät ole kenenkään hallussa, hallinnassa ja suunnitelmassa (sen enempää tsaarin, Kekkosen kuin sosiaalidemokraattisen koulutussuunnittelijankaan). Yksilön on otettava vastuu - halusi hän sitä tai ei. Esimerkiksi koulutuksen ja ammatin valinta ja niiden eettinen muokkaaminen ovat keskiössä.
Beck ei puhu yhteiskunnallisen vallankumouksen puolesta, vaan "toisesta modernista", jota me voimme olla luomassa vastuullisten ratkaisujemme ja epävirallisten "pyöreä pöydän verkostojen" ja "globaalien poliittisten puolueiden" avulla. Nämä verkostot olennaisella tavalla rikkovat työnjakoa, kansallisia ja armeijarajoja, salaisia valmistelu- ja asiantuntijakulttuureja ja hierarkkista osallistumisperinnettä vastaan. Kunkin ongelman suhteen "osalliset" voivat nousta esiin. Tätä kautta myös puolueet, parlamentit ja sosiaalipalvelujärjestelmät (instituutiot) voivat liikkua, oppia refleksiiviseen ja vastuulliseen politiikkaan.
Monien tutkijoiden mukaan Beck on messiaaninen, yliarvioi ihmisten motivaatioita osallistua epävirallisesti ja ohi instituutioiden. Jotkut taas näkevät hänet elitistinä, joka ei ota huomioon modernisaatiohäviäjiä (yksilöitä ja ryhmiä, jotka häviävät yksilöllisesti vastuullistetussa ja kansainvälistyvässä kilpailussa ja syyllistävät itseään tästä).
Monet tutkijat taas korostavat jälkiteollisen yhteiskunnan yksilöllistymisen heijastuvan lähinnä kuluttajaroolin ja -valinnan kasvuna. Tämäkin kehitys on usein näennäistä; esimerkiksi muoti (tuhansien ihmisten samankaltaiset valinnat) osoittaa, kuinka sarjallisia ja "yleisiä" kuluttajavalinnat ovat - ympäri maailman. Berndtson (1996, 141-44) epäilee myös individualismia ja referoi kiinnostavaa tutkimusta, jossa osoitetaan, kuinka fatalistista ja kollektiivista voi suomalasinuortenkin arvomaailma olla. Toisaalla monet haastattelututkimukset tukevat tätä ja osoittavat, kuinka nuoret toisaalla ilmoittavat ajattelevansa yksilöllisesti, mutta samalla kunnioittavat yhteiskunnan järjestysinstituutioita ja keskeisiä yhteisiä arvoja.
Individualismikeskustelu on auki.
