Politiikan aiheiden ja osallisten monopoli ei ole virallisilla instituutioilla tai puolueilla. Mediayhteiskunta, valovoimaiset yksilöt, asioiden kansainvälistyminen tai kansalaisliikkeet vaikuttavat kiistanalaisten asioiden esiinnousuun. Ne politisoivat asioita epävirallisin tavoin.

Jonain päivänä politiikan päiväjärjestyksessä (agendalla) voi olla ykkösenä valtion firman johtajan erottaminen, mikä perustuu epävirallisiin seksuaalisen lähentelyn argumentteihin. Tällöin mediakansalaiset saattavat muutamaksi viikoksi jakautua kuuman poliittisesti väitteleviin kahteen-kolmeen perustavaan 'puolueeseen': (1) "Käpälöintiä on aina tapahtunut ja tapahtuu työpaikoilla" -realisteihin; (2) "Asiat on päätettävä oikeudessa"-legalistit (päätösten laillisuutta korostavat ihmiset); (3) "Vihdoinkin työpaikkalähentelyt tulevat poliittiseen julkisuuteen ja saavat oikeudenmukaisen/tasa-arvopoliittisen ratkaisunsa". Kansalaiskeskustelulla ja julkisilla (asiantuntija)auktoriteeteilla on huomattava merkitys työpaikkahäirintäkeskustelun ja tasa-arvopolitiikan tulevaisuudelle. Seuraavalla viikolla politiikan maisema voi taas olla radikaalisti toisenlainen. Maahanmuuttajiin kohdistuneet väkivaltaiskut saattavat sähköistää ja dramatisoida uusia polemiikkeja ja ulottuvuuksia poliittisessa tasa-arvo-keskustelussa.

Politiikka on kameleonttimainen (1900-luvun alun modernien kirjalijoiden termi) ilmiö: kukaan ei tiedä tänään, mitkä asiat, suhteet ja ongelmat voivat olla kuumia huomenna ja mikä/mitkä toimijat ne sinne nostavat. Politiikka voi vaihtaa paikkaa (tilaa) ja luonnettaan (väriään).