2000-luvun taitteessa Suomelle tyypillinen laajapohjainen sini-puna -hallitus perustaa monet ratkaisunsa Suomen yhteisiin välttämättömiin etuihin, joista on sovittu asiantuntijoiden, monin tulevaisuutta järkevästi hallinnoivin oppirakennelmin (esim. kestävä kehitys) ja 'kolmikannan' kompromissiajatuksin. Hallituksen omiin dokumentteihin perustuva päätöksentekoteoria voisi tulkita tilanteen helposti konsensuaaliseksi. Kun taas jotkut konfliktiteoriat tulkitessaan 2000-luvun taitteen poliittista järjestelmää, pohtivat usein laajempia aineistoja (kansalaisten tuki) tai laajempia ja kriittisempiä tutkimusasetelmia (puolueiden toiminnan uskottavuuskriisi tai poliittisen vallan luisuminen markkinoiden suuntaan).