Esimerkiksi elämäntapavihreä ja teknokraatti mieltävät idean poliittisesta kamppailusta sangen eri tavoin. Pehmolle saattaa politiikkaa olla monet arkielämän valinnat kasvatuksessa, kuluttamisessa, kierrätyksessä tai rakkauselämässä. Sosiaaliteknokraatti mittaa taas asioita isolla kädellä kuten kansantalouden kasvutermein ja palkkatyön arvoin. Jos tutkimme näiden poliittisten toimijoiden välistä suhdetta ja miellämme politiikan vain joidenkin yhteisten arvojen määrittelyksi ja jakamiseksi, katoaa suhteesta elämän perusteita koskeva eripura. Politiikassa onkin usein kyse "ohi-puhumisesta", erilaisista kielipelistä, tahallisista tai tahattomista väärinymmärryksistä tai ideologioista, joita politiikan tarkkailijan tulee ymmärtää eikä poistaa analyysistään hankalana asiana.

Toiseksi esimerkiksi sopinee europarlamentaarikko Paavo Väyrynen. Väyrystä pidetään kameleonttimaisena, taktiikan ja pelin taitajana ja populistisena EU-kriittisenä hahmona. Jotkut ovat valmiit väheksymään tai jopa moralisoimaan Väyrystä näiden arvioiden vuoksi. Jotkut taas kunnioittavat hänen kykyjään ja tätä kautta avautuvaa mahdollisuutta ajaa esimerkiksi EU-politiikasta kärsineiden asiaa. Väyrynen lämmittää ihmisten mieliä - saa punan nousemaan ihmisten kasvoille - sekä kielteisenä että myönteisenä hahmona. Tutkiaksemme hänen poliittisuuttaan emme voi purkaa tätä kahtiajakoa ja kiistaa tai lähteä siitä, että politiikan ilmiöön eivät kuulu jotkut arvot tai taktiset menettely- tai pelitavat. Juuri epäviralliset ja 'likaisiksi' nimetyt suostuttelu-, retoriset ja pelitaidot voivat politiikassa olla tehokkaita tai korvaamattomia. Samoin voi 'likaisten' keinojen vastustamisella saada itselleen moraalista arvostusta ja näin vankempia politiikan asemia ja pelivaroja.