Etnografiassa tutkija heittäytyy mukaan

• Oletko koskaan pysähtynyt seuraamaan, millä tavalla ihmiset kommunikoivat keskenään linja-autossa?
• Mietitkö, muuttaako verkko meidän käyttäytymistämme ja jos, niin miten sitä voisi tutkia?

Etnografia on menetelmä, jonka avulla voi tutkia ihmisille merkityksellisiä arkielämän ilmiöitä. Etnografiassa tutkitaan ihmisiä omassa kulttuurisessä ympäristössään. Arkipäiväinen kohde voi ensin näyttää itsestään selvältä, mutta tutkimuksen avulla siitä voi löytyä uusia, kiinnostavia puolia.

Avoimessa yliopistossa alkaa toukokuussa 2014 kurssi Etnografiset menetelmät (5 op). Sen opettajina toimivat FT Laura Hirvi ja FT Eerika Koskinen-Koivisto.

– Etnografia on tutkimusta, jota tehdään ihmisistä, mutta myös ihmisten kanssa ja heidän parissaan, Laura ja Eerika tiivistävät.

– Etnografiassa hyväksytään se, että tutkimus on vahvasti subjektiivista, sillä tutkija on aina tutkimustilanteessa mukana ja näkee asiat omalla tavallaan. Tutkijan on pakko heittäytyä mukaan tilanteeseen.

Laura ja Eerika näkevät etnografian prosessina, jossa tutkimukseen sisältyy havainnoinnin lisäksi analysointi- ja kirjoitusprosessi. Analyysia ei voi erotella havainnoinnista, vaan kaikki puolet ovat tutkimuksessa yhtä aikaa läsnä. Aineiston keräämisen lisäksi tutkija pohtii, miten aineistoa voisi analysoida ja käsitteellistää.

– Jos on tehnyt etnografiaa, tapa jolla katsoo muuta maailmaa ja ympäristöä muuttuu.

Etnografisia menetelmiä käytetään useilla eri aloilla. Avoimen yliopiston kurssin voi sisällyttää kansatieteen, sosiaali- ja kulttuuriantropologian sekä kehitysmaatutkimuksen oppiaineisiin. Etnografisia menetelmiä käytetään paljon myös esim. kauppatieteisessä ja kasvatustieteissä.

Etnografiset menetelmät -kurssilla lähdetään liikkeelle perusteista, joten se sopii kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle.

Facebook ei ole muusta maailmasta erillään

Etnografiset menetelmät ovat laajoja. Perinteisiä menetelmiä ovat osallistuva havainnointi ja haastattelu. Nykyään tutkimusta tehdään yhä useammin verkossa. Verkko toimii hyvin erityisesti silloin, jos tutkimusaihe on sellainen, että siitä on muuten vaikea saada tietoa.

– Verkon käyttöön liittyy monia eettisiä kysymyksiä, Laura ja Eerika huomauttavat. Kaikkea verkossa olevaa ei voi noin vain käyttää aineistona. Verkkoa voi myös hyödyntää tutkimuksessa eri tavoin: esimerkiksi Facebook voi olla tutkimuksen kohde tai sitä voi käyttää haastateltavien löytämiseen.

– Opiskelijoilla on nykyään houkutus tehdä kaikki tutkimus verkkoaineistoja käyttäen. Muukin kanssakäyminen on kuitenkin edelleen tosi tärkeää eikä sitä voi kokonaan unohtaa. Ei kuitenkaan ole erikseen ”verkkomaailmaa” ja ”muuta maailmaa”, vaan ne molemmat ovat osa yhteistä kokonaisuutta. Ihmiset voivat kuitenkin käyttäytyä verkossa eri tavalla kuin muualla käyttäytyisivät.

– Verkon mukanaan tuoma muutos ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti negatiivinen. Jotkut offline-maailman ilmiöt voivat jopa palata vai vahvistua online-maailman ansiosta. Esimerkiksi Facebook muistuttaa kavereiden syntymäpäivistä ja se voi saada meidät esimerkiksi soittamaan toiselle syntymäpäivänä, Laura toteaa.

Yhdessä opettaminen innostaa

Laura ja Eerika ovat molemmat opiskelleet etnologiaa Jyväskylän yliopistossa, väitelleet vuonna 2013 ja olleet samana vuonna Fullbrigt-opiskelijoina Yhdysvalloissa. Nykyään he tekevät molemmat omaa tutkimustaan. Eerika on mukana Suomen Akatemian Happy Days? -tutkimusprojektissa, jossa tutkitaan 50-lukua ja erityisesti sitä, miksi katsomme sitä nostalgisin silmin. Laura tutkii suomalaisia taiteilijoita Berliinissä. Hän pohtii mm. miten kaupunki vaikuttaa taiteen tekemiseen ja miten taiteilija puolestaan vaikuttaa kaupunkiin.

Laura ja Eerika luennoivat Etnografiset menetelmät -kurssin ensimmäisen ja viimeisen luennon yhdessä. Muut luennot jakautuvat kummankin asiantuntemuksen mukaan. Erilaiset tutkimusalueet täydentävät hyvin toisiaan. Laura ja Eerika ovat suunnitelleet kurssin yhdessä ja myös arvioivat suoritukset yhdessä.

Molempien mielestä yhdessä opettaminen on erittäin antoisaa sekä opettajalle että opiskelijalle.  Eerika toteaa, että hän opettaisi aina dialogisesti, mikäli se olisi mahdollista. Hän pitää arjen opetustyön yhteydessä tehtävää pedagogista kehittämistä erittäin tärkeänä. Videossa he kertovat ajatuksiaan yhdessä opettamisesta.

Eerika Koskinen-Koiviston ja Pilvi Hämeenahon juuri julkaistun kirjan Moniulotteinen etnografia johdantoluku on osa kurssin kirjallisuusmateriaalia.

Laura Hirven ja Hanna Snellmanin toimittama, vuosi sitten julkaistu teos käsittelee kenttätyön tekemistä maahanmuuttajien parissa. Teos on osa kurssin kirjallisuusmateriaalia. Where is the field? The Experience of Migration Viewed through the Prism of Ethnographic Fieldwork.