Lyhyt yöuni yhteydessä lasten masennukseen

Kuinka paljon suomalaislapset nukkuvat nykyään? Entä mitä seurauksia vähäisellä yöunella voi olla? Avoimen yliopiston erityispedagogiikan lehtorit Juhani E. Lehto ja Lotta Uusitalo-Malmivaara selvittivät tutkimuksessaan lasten nukkumista ja yöunen määrän yhteyttä mm. masennukseen.

Juhani Lehdon kiinnostus unitutkimukseen heräsi, kun hän vuonna 2010 luki Helsingin Sanomista Yhdysvalloissa tehdystä tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan 14–18-vuotiaiden mielenterveyteen ja virkeyteen vaikuttaa suotuisasti, jos vanhemmat määräävät heidät nukkumaan kello 22 tai aikaisemmin. Tutkimuksessa muut olosuhteet oli vakioitu eli vaikutus johtui nimenomaan yöunen määrästä. Vanhemmat myös pystyivät päättämään nuorten nukkumaanmenoaikoja.

Lapsilla univajetta kouluviikon aikana

Lehto ja Uusitalo-Malmivaara aloittivat oman tutkimuksensa vuoden 2010 toukokuussa ja keräsivät aineistoa suomalaisten viidesluokkalaisten nukkumisesta. Viidettä luokkaa käyvät valikoituivat mukaan tutkimukseen siksi, että puberteetissa hormonaaliset muutokset siirtävät vuorokausirytmiä myöhemmäksi. Viidesluokkalaisilla tätä vaikutusta ei vielä ole. He ovat kuitenkin tarpeeksi vanhoja osatakseen vastata luotettavasti omaan nukkumiseensa liittyviin kysymyksiin – joskus jopa luotettavammin kuin vanhempansa.

Kysymykseen vastanneet viidesluokkalaiset nukkuivat kouluviikkoisin keskimäärin 9 h 5 minuuttia yössä. Aika ei ole hälyttävän lyhyt, mutta samat lapset nukkuvat viikonloppuisin yli tunnin enemmän. Viikolla heillä on siis jonkinasteista univajetta.

Suomessa on seurattu lasten ja nuorten nukkumista 1930-luvulta lähtien. Keskimääräinen yöunen määrä on ollut lyhimmillään 90-luvulla ja 2000-luvulla se on hieman pidentynyt sekä ala- että yläkouluikäisillä. Syytä tähän ei tiedetä. Varmaa kuitenkin on, että nykylapset nukkuvat huomattavasti vähemmän kuin isoisovanhempansa aikoinaan. Vielä 1930-luvulla lapset nukkuivat yli kymmenen tuntia yössä.

Väsymyksen kokeminen yhteydessä päiväongelmiin

Lehdon ja Uusitalo-Malmivaaran tutkimuksessa selvisi, että lyhyt yöuni on suhteessa viidesluokkalaisten masennukseen sekä itse koettuun tarkkaavaisuuteen. Tulokset olivat Lehdon mukaan odotusten mukaisia. Aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa on päädytty samansuuntaisiin tuloksiin ja todettu muun muassa, että kroonisesti lyhyitä yöunia nukkuvat lapset ovat hyperaktiivisia koulussa.

Sen sijaan yllättävämpi tulos oli, että lasten kokema väsymys selitti masennusta ja tarkkaavaisuuden häiriöitä enemmän kuin lyhyt yöuni. Väsymys ei kuitenkaan ollut yhteydessä lyhyeen yöuneen. Lehdon mukaan tulosta voi selittää monikin asia. Masentuneisuus voi vähentää yöunta tai lyhyt yöuni voi lisätä masennusta.

On myös mahdollista, että päivisin hyperaktiiviset lapset eivät pysty rauhoittumaan iltaisin tarpeeksi unen saamiseksi ja siksi he nukkuvat liian vähän.

Lehdon mukaan tutkimusten pohjalta voi kuitenkin suositella, että lasten riittävä yöuni pitäisi turvata. Videossa Lehto kertoo suosituksensa lasten yöuneen liittyen.

 

Jatkotutkimus lasten unihäiriöistä harkinnassa

 

 

• Erityispedagogiikan opinnot Avoimessa yliopistossa
• Juhani E. Lehdon julkaisut
• Osallistu mindfulness-kyselyyn